Luin ajatuksen, että muistoihin juurtuminen voi olla ahdistavaa ja raskasta, mutta toisaalta voima ja rikkaus. Muistelu tuo asiat uudelleen arvioitavaksi ja tarjoaa asioille vertailukohtia. – Näin kirjoitti mies, joka on oivaltanut uudelleen arvioinnin olevan muistelemisen pointti.

Omaa historiaansa ihminen saattaa yliarvioida, pitää kokemaansa kohtuuttomana tai erityisenä. Koluaa muistojensa lipastonlaatikoita ja pöyhii siisteihin pinoihin pakattuja kokemuksiaan tunteakseen hiukan edes ’menneen maailman tuoksua’. Naftaliinin haju vain pöllähtelee.

Elämänkertomukseni uinuu tietokoneen uumenissa. Muistoilla lasten lapsuusajalta saattaisi olla heille jotain arvoa, mutta tärkeintä on se ymmärrys minkä kirjoittaessani sain omasta elämästäni, asioiden ja tapahtumien logiikka, merkitys elämäni kokonaisuudessa.

Jos minun on elettävä hapertuvan muistin vaihe, kuten vanhempieni, ymmärrys siitä mitä oli auttaa ehkä hyväksymään miten on.