Tuula-Liina Varis; Rakas

Rakas on ensimmäinen kyseisen kirjailijan tuotos, jonka konsaan olen lukenut. On aina jännittävää tutustua uuden kirjoittajan sanoihin, lauseisiin ja tapaan ajatella.  Kirja-arvosteluista muodostuu odotuksia. Variksen tapauksessa odotuksia on muovannut myös toimittajuus Lukulampussa.  Lopulta vasta lukukokemus kertoo kannattiko tutustuminen.

Varis kirjoittaa sujuvasti, hyvällä äidinkielellä. Tarinan ihmiset ja suhteet ovat uskottavia kaikessa karuudessaan. Kustantaja on nostanut takakansitekstissä esiin 1960-luvun taistolaisradikalismin, joka ei kirjassa mikään pääteema ole. Tarina on monitasoinen, jopa sekavuuteen asti. Kirjoittajan tyyli tuntuu karulta; päähenkilön persoonasta, kielenkäytöstä tai mistä johtuneekaan.

Ihmettelin, mikä minussa lopulta torjui tarinaa pitkin matkaa eikä tunne häipynyt lukemisen aikana. Romaanin lukija haluaa vaistomaisesti pitää lukemastaan, löytää jotain tuttua tai raikkaasti uutta joko kirjan ideasta,  henkilöistä tai tapahtumaympäristöstä. En löytänyt. Kirjan henkilöt oli kuvattu jotenkin tylyllä tavalla vastenmielisiksi. Tämä lukukokemus ei juuri houkuta tutustumaan laajemmin kirjailijan tuotantoon.

Kjell Westö; Isän nimeen

Kehuskeleva kritiikki on painanut mieleen kirjailijan nimen ja sai tarttumaan paksuun opukseen.  Tällä kertaa olenkin ilahtunut löydöstäni. Westö kirjoittaa irtonaisesti ja letkeästi, suomennettunakin teksti tuntuu herkulliselta. Jokin suomenruotsalaisille kirjailijoille tyypillinen keveys ja sujuvuus tässä viehättää. Teksti sisältää tosin myös pitkähköjä sukuselvityksiä, nimikavalkadista alkaa saada tarpeekseen jo puolivälissä opusta. Tiivistäminen olisi tehnyt kirjasta luettavamman. Itse tarina piti pintansa loppuun asti. ? Taidanpa lainata toisenkin Westön tuonnempana.

Marjatta Leppänen/Tuula Saarikoski; Hei, Marjatta Leppänen tässä!

Silloin tällöin luen mielelläni ihmisten muisteloita tai elämänkertoja. Tämän kirjan sivuilta nousee ?pitkän linjan? (mitä ikinä tuo tarkoittaakin!) viihdetaiteilijan oma ääni. Kiinnosti tietää, miten Leppäsestä on tullut viihdetaiteilija ja miten tuo pitkä linja tehdään. Kirjan sivuilta paljastuu elämänmyönteinen, syntymäiloinen ja mutkaton persoonallisuus, jonka tie viihteen maailmaan on ollut hyvin omaleimainen. Erityinen on ollut elämänpolkukin: monenmoista siviilityötä, pitkä avioliitto Carl Ähmanin kanssa ja lyhyt Jaakko Salon. Ensimmäinen liitto päättyi sopueroon, toinen puolison äkilliseen kuolemaan.

Oli mielenkiintoista lukea Marjatta Leppäsen ravintolashow-kauden taustoista, hänhän oli sen alan uranuurtajia Suomessa ja olemme olleet sattumoisin 1970-luvulla hänen showillassaan Adlonissa mukanakin.  Kirja on tietysti sileän tuntuinen, kun kyseessä on peruspositiivisen päähenkilön itsensä sanelema teksti, mutta polunmutkat kyllä rehellisentuntuisesti kuvattu ketään asianosaisia mustamaalaamatta.

Anna Gavalda; Viiniä keittiössä

Ranskan kirjallisuuden Amelieksi kutsuttu Gavalda fokusoi sinänsä tavanomaisen erotarinan mainiosti keskusteluihin appensa kanssa. Toisen naisen perään lähtenyt aviomies loistaa poissaolollaan ja ällistynyt vaimo ja lapset jäävät taustaksi ensimmäisten shokkipäivien tapahtumissa. Vähäpuheinen appiukko onnistuu yllättäen olemaan oikeaa seuraa sillä hetkellä naiselle, jonka elämänkuvion hänen poikansa on juuri särkenyt. Keittiössä sukeutunut keskustelu ei koske poikaa tai särkynyttä liittoa vaan appiukon omaa rakkaustarinaa, jonka käänteistä avautuu miniälle ihan uusi ulottuvuus apestaan, ehkä myös elämästä ja rakkaudesta kaiken kaikkiaan.
Kirja on kooltaan pieni ja ilmavasti kirjoitettu, nopea lukea, mutta ei helppohintainen. Nautittavaa luettavaa!