Huoneeni avoimesta ikkunasta kuulen miten haapa hilajaa levottomasti. Tuuli kulkee samalla tavoin kaikissa pihapuissa, jokainen vastaa äänellään. Koivun lehvät suhisevat pehmeästi, männyn latvus humisee hiljaa. Haapa on puiden herkkäsieluisin. Ja äänekkäin.
On satanut muutamana päivänä. Kuihtuvat pihapensaat ja helteen polttama maa näyttävät virkistyneen. Ruukuissa kukitaan, sillä niihin olen tuonut vettä lähes päivittäin. Tuntuu ihanalta istua keinuun kesämekossa, aistia tuulen hyväily iholla. Elokuu, elämänmaku.
Luin: raskaasta työstä toipuminen voi viedä aikaa, vuosiakin. Ymmärsin: kaikki työn raskaus ei ole sementtisäkkien nostamista. Alan vähitellen tuntea mikä on raskasta ja mikä keveää.
Tämä on toipumista.
Tuo kuulostaa tärkeältä huomiolta. Että tekee työtä, josta ei toivuta kahden viikon (kuten meillä nuorilla) tai viidenkään viikon kesälomalla, vaan toipuminen saattaa alkaa vasta eläkkeellä, tai jossain muussa rauhallisemmassa vaiheessa.
Kommentin jätti Syksyinen · torstaina 24. elokuuta @ 17:42
Haapa on mieleeni: ääni ja värinä puhuttelevat sielun sopukoita.
Kommentin jätti Ansku · torstaina 24. elokuuta @ 18:25
Haapakuvauksesi puhuttelee minuakin: herkkäsieluisin, äänekkäin. Lempipuuni kaikista luonnonpuista, joita mökkiseudullani kasvaa. Muita olen taitellut, joitain kaatanutkin, mutta haapoja suojelen, varjelen, raivaan elintilaa. Se värinä lähes tyynelläkin.
Tämä uusi blogisi on harmoninen, selkeä lukea ja löytää.
Kommentin jätti Iines · torstaina 24. elokuuta @ 20:11
Syksyiselle. – Kiva, että löysit jutun pointin ja siihen myös työssä olevan (nuoren) näkökulman. Ajattelen toipumisen omalla kohdallani olevan myös sitä, että alan aistia taas luonnon, sillä ne tunnot ovat syvimmällä minussa.
Anskulle ja Iinekselle. – Puut ovat tärkeitä, ilmaisevat niin paljon luonnon rikkaudesta. Ei ole ihme, että luonnonystävät kuuntelevat, samaistuvatkin mielellään niihin. Haapa on myös ’solistinen’, erottuu äänellään toisiinsa sointuvien puiden kuorossa.
Blogipalautteen välitän mieluusti lay-outin suunnittelijalle, Kuopuksellemme, joka onnistui toteuttamaan toiveeni. Sisältö taas kuvastaa tekijäänsä pyrkimättä mihinkään vaikutelmaan erityisesti.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 25. elokuuta @ 09:09