Tervetuloa Kolmanteen Huoneeseen. Päivä, jolloin elämäni lehti kääntyi, on takana. Maistelen uudenlaista arkea, etsin elämääni uutta rytmiä tässä rajattomalta tuntuvassa vapaudessa.
Herään hitaasti aamuihin, kuulostelen mihin suuntaan päivä kutsuu. Kaikki aika on nyt minun. Se tuntuu ihmeelliseltä.
Viimeinen työvuosi kirkon diakoniatyössä muodostui osittain ennalta arvaamattoman dramaattiseksi. Päiväkirjamerkintöjä sisältävä blogi Kolmannen Huoneen Kynnyksellä jää historiaan tämän uuden blogin myötä.
Suunnitelmia tulevaisuudesta ei tässä hetkessä ole, olen utelias näkemään, mihin ja miten elämä kuljettaa. Jos haluat, kulje kanssani ja kerro ajatuksistasi.
Elämä on matka. Ja matka jatkuu.
*Ellinoora
Kiitos kutsusta, tulin. Olet minulle edelläkulkija, sillä viimeinen vuosi työelämässä on minulla juuri alkamassa. On rohkaisevaa seurata sitä, että elämästä löytyy antoisia asioita työstä riippumatta.
Kommentin jätti Arru · sunnuntaina 13. elokuuta @ 20:16
Onnea uudelle blogille!
Kommentin jätti sahrami · maanantaina 14. elokuuta @ 12:00
Löysin perille, onnea uuteen blogiin ja elämänvaiheeseen!
t.Syksyinen
Kommentin jätti Syksyinen · maanantaina 14. elokuuta @ 17:25
Onneksi olkoon-uusi idea, Ellinoora!
Viimeinen työvuosi ja ensimmäinen eläkevuosi. Kiintoisia molemmat. Hämmästyn, miten nopeasti olet niin pitkällä, että löydät ynnä ryhdyt ”tekemättömiin” puuhiin kotona.
Löydän itsessäni neljäntenä eläkevuonna uusia piirteitä. Työ pitää suorittaa erittäin perusteellisesti. hankin lundioita ja panin ”kaikki” järjestykseen. Siivosin ulkovaraston järjestykseen. Yllättävästi on lisääntynyt kyky poistaa tavaraa.
Myin veneen, joka muuttui lundioiksi. Viikon päästä sain puhelun järveltä. Nuoripari oli häämatkalla sillä veneellä.
Nyt on tunturien kutsu ja sitten voi syksy alkaa.
Pablo
Kommentin jätti Pablo · maanantaina 14. elokuuta @ 22:28
Miten ihmeessä sinä jaksat… neuvo ihmeessä salainen polkusi minkä lähteestä energiasi ammennat. Missä on se Silta jota myöten kuljetaan ”yli synkän virran?
Siitä huolimatta, jaksamista… kokemista… ihmettelemistä…!
Kommentin jätti erakko · tiistaina 15. elokuuta @ 15:05
Arrulle, Sahramille ja Syksyiselle: iloitsen, että blogiystävyys jatkuu!
Pablolle: tuo kyky ’poistaa’ saattaa osoittautua vaaralliseksikin kahden ihmisen huushollissa, olen havainnut viisaudeksi kysyä Toiseltakin ennen kuin poistan jotain itselleni tarpeettomaksi käynyttä 🙂 – Tunturit kutsuvat muuten minuakin, en ole ruska-aikaan koskaan ehtinyt sinne asti!
erakolle: heittämääsi teemaan täytyy palata!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 15. elokuuta @ 16:57
Terveiset tunturista! Tein oivalluksen: sinne pitääkin mennä juuri ennen sesonkia. Paikalliset ihmiset sanoivat hymyillen etelän ihmisille, että ruska tulee syyskuun 10pnä klo 18.00. Silloin alkaa sesonki ja hiljaisuutta ei tahdo löytyä.
Tunturipolut, järvet ja hiekkatievaat olivat juuri meitä varten. Muita ihmisiä ei ollut. Mikä rauha, mikä kauneus ja ihmeellisen lämmintä ja ei ainuttakaan hyttystä. Poroja vasoineen liikkui kevein askelluksin kotoympäristössään.Mustikoita ja juolukoita oli paljon, puolukat vasta kypsymässä.
Kuvat vielä silmissä, vaikka paluusta jo yli viikon.
Ja olen heittätynyt jo arjen virtaan-rikkaampana
mietiskeli Pablo
Kommentin jätti Paula halmisto · perjantaina 1. syyskuuta @ 22:50
Ja vielä tänne. Kiertelen joskus myöhemmin lisää.
Hienoa. Täältäkin siis löytyi eläkkeelle-jäämis-blogi, tuo edellisesi, jossa myös joskus lähden kiertelemään. En tiennyt muita olevankaan, kun elokuussa samalle matkalle lähdin.
Itse jatkoin samassa blogissa. Viime vuoden puolella sen nimi oli Lähtölaskenta -Count down. Viimeiseen päivään asti olin epävarma jatkosta. Kun tein päätöksen jatkaa (yllätyksekseni ja perheenkin suosituksesta) vaihdoin nimeksi Lähtölaskennnan jälkeen – Count up. Nyt siis harjoittelen tätä uutta elämää ja käytän blogia apuna uuden itseni löytymisessä.
Kommentin jätti http:// · keskiviikkona 20. helmikuuta @ 15:36