Kirjoita julkaistavaksi -kurssi alkoi avoimen yliopiston hulppeissa tiloissa Bulevardilla. Edullinen kurssihinta ja napakka kurssiohjelma pätevässä ohjauksessa; olisi luullut, että tupa on täynnä innokkaita nuoria eläkeläisiä pääkaupunkiseudulta, vaan voimalla seitsemän naisen mennään, lukkarina kokenut ammattilainen  Marketta Rentola.

Ensi töikseen kurssittaja pani meidät pareittain haastattelemaan toisiamme. Viidessä minuutissa esiin raapaistu informaatio kerrottiin vuorotellen julki. Porukalla tarkasteltiin, mikä esitellyssä oli kiinnostavaa. Kokenut ohjaaja kuuli oitis kohinan seasta oleellisen, kun me muut vasta etsiskelimme uusia aaltopituuksia.

Virkavuosinani jouduin kerran ja toisenkin paikallislehden haastattelun kohteeksi jossain työhön liittyvässä asiassa. Monenlaista toimittajaa siinä tapasi. Yksi untuvikko jäi mieleen, hänellä oli hyviä kysymyksiä, hän osasi kuunnella, oivalsi tarkoitukseni ja valmis juttukin oli hyvä. Onkohan toimittajuus synnynnäistä?

Oikeastaan nautin rymistelyvauhdista vaihteeksi. En kuvittele, että minusta tulisi kahdessa kuukaudessa toimittajaa, mutta sisäinen karhuni taisi herätä talviuniltaan.