Liisa-rovastin pääsiäiskortissa naiset rientävät Jeesuksen haudalle aamulla varhain, kuten evankeliumi kertoo. Heidän hengellinen ohjaajansa ja rakastettu ystävänsä on kuollut. Tunnelma on varmasti hämmentynyt ja suru syvä. Heitä odottaa uskomaton näky: hauta onkin tyhjä! Mitä Mestari sanoikaan viimeisinä aikoinaan, voisiko olla totta, että hän on noussut kuolleista!
Sama kysymys ravistelee kristittyjä yhä. Kukapa olisi kahden tuhannen vuoden takaisiin tapahtumiin muuta selkeyttä saanut. Yhä edelleen on kysymys yksinkertaisesta uskosta, joka sekin on Jumalan lahjaa – ei ihmisen älyn ja pohdintojen tuote. Pääsiäisen evankeliumi: Kristus elää!
Olemme nähneet uutisissa järkyttäviä joukkohautauksia New Yorkista, jossa epidemiaan on viikkojen ajan kuollut joka päivä tuhansia ihmisiä. Osa heistä on kuollut kadulle, yksin, hoidotta. Ei saattajia, ei rituaaleja, tuskin kukaan heitä muistelee. Tuntuu siltä, että monen kurja elämä päättyi myös kurjaan kuolemaan. Niin eri arvoisia me ihmiset olemme kuollessammekin. – Kristus kuoli kuin rikollinen, mutta hautaan hänen ruumiinsa saattoi rakastavien ja surevien ystävien pieni joukko, joka tunsi hänen arvonsa.
Aurinko kirkastaa pitkäperjantain murhesanoman. Kärsimys saa valoisat kasvot, toivon kasvot. Kävelimme eilen illalla hautausmaalla. Hiljaista siellä oli, tilaa yllin kyllin. Muutamia kynttilöitä, kukkia siellä täällä. Vanhan ystävän kuolemasta tuli helmikuussa viisi vuotta. Mitä hän olisi sanonut tästä ihmiskunnan kiirastulikeväästä, sota-ajan lapsena paljon nähnyt ja kokenut mies. Mustarastas lauloi huoletonna yli hautojen vanhan puun ryhmyisellä oksalla. Kevät tuoksui mullalta, tumma pilvi ripsautti vettä, kohta taas sädehti aurinko.
Kiirastorstai, etymologialtaan ’puhdistuspäivä’. Sinänsä kiiras merkitsee kovaa ja ankaraa, tuskaista, kiihkeääkin. Pandemia on kutistanut elämämme ulottuvuuksia, hiljentänyt kiihkeän menemisen, halunkin siihen. Tauti on ollut ankara sairastuneille, joillekin ihan kuolemaksi. Ehkä tämä kova kuuri on meille kaikille hyödyksi. Ehkä tulemme tästä ulos puhdistuneina, arvot paremmin kohdallaan.
Tuhkakeskiviikko kutsuu pintaan sydämen katumusta. Niin paljon roskaa, kuolleita alkuja, hyviä pyrkimyksiä – aikeiksi jääneitä. Jos voisi jotakin turhaa elämästään jättää pois, tulisi enemmän tilaa uudelle. Elonsiivous kuolinsiivouksen tilalle.
Kauanko tämä koronasoppa on ollut päällä, pari kolme viikkoa? Maaliskuun? Viikot ja päivät alkavat olla yhtä sumuista virtaa. Pahinta ovat yöt, jolloin unta ei tule joko ollenkaan tai vasta aamutunneilla. Joinakin öinä sitä vain kierähtelee kyljeltä toiselle lepoa löytämättä. Tämä ei pääty hyvin, ajattelee aamuöisen epätoivon hetkellä. Ruuvit kirraa. Sitä yrittää kysyä toiseltaan jotain mielestään tärkeää, se ei ymmärrä mitä tarkoitan ja ärhääntyy. Itse ei ymmärrä miksi tuo ei ymmärrä, molempien äänenpainot alkavat nousta. Jos poistuu paikalta, toinen tulee perästä, että mitä, mitä. Siinä se paukahtaa, kummankin yllätykseksi.
Miten kestämme tätä umpioelämää huhtikuun,
ehkä vielä toukokuunkin? Olemme kuin kattilassa, jossa kansi pysyy tiukasti
kiinni ja paine nousee. Pitäisi varmaan ajoittain päästää varoventtiilistä
painetta pihalle? Epidemia on vaiheessa, jossa rajoituksia tuntuu tulevan vain
lisää viikko viikolta. Milloin toimenpiteet alkavat purra, tartuntojen ja
sairastuneiden määrä laskea? Joko elämä voisi kohtapuoliin alkaa palailla
normaaleihin uomiinsa? Asiantuntijataho lohduttaa: huihai, tätä voi jatkua
vaikka juhannukseen saakka, ja nyt aletaan huolestua kansalaisten
mielenterveydestä, juopottelun ja kotiväkivallan lisääntymisestä. Ei naurata,
ei.
Sytytyslanka palaa
Istutaan katsomassa illan pääuutislähetystä.
Toinen aloittaa mielipideselostuksensa samaan aikaan, kun uutistoimittaja
haastattelee asiantuntijaa, joka ohjeistaa riskiryhmäläisiä ja akuutisti
sairastuvia. On selvää, että moni lykkää nyt terveyssysteemin hoitoon
hakeutumista, siitähän on varoiteltu. Pysäytän Toisen kuullakseni meitäkin
koskevan ohjeistuksen. Toinen loukkaantuu. Hetken päästä kysyn, mitä hän oli
sanomassa. Toinen sanoo kireästi, että se meni jo. Sitten saan kuulla, että
puhun itsekin uutisten päälle. Ja nyt minä loukkaannun. Kyllä yhden lauseen
kommentilla ja minuutin mittaisella paremmin tietämisellä sentään on ero. Parasta
lähteä omaan huoneeseen ennen räjähdystä. Karanteeniumpioon laskeutuu
painostava hiljaisuus.
Ei olla vielä pääsiäisessä. Tämä paastonaika
ottaa voimille.
Alkuviikolla näillä main ilmoittautunut peipponen on ollut hiljakseen. Yöllä on satanut lunta sen verran, ettei se heti hävinnyt. Nyt voi kyllä jo sanoa: 2019-2020 oli talveton talvi. Muutaman kerran marras-maaliskuulla satoi sentin pari lunta, joka aina katosi vuorokauden sisällä. Pakkanen on pysytellyt muutamassa asteessa, alle 10 parhaimmillaankin. Nyt ovat kevään merkit puhkeamassa, ja satunnaiset pilvet pudistelevat viimeisiä lumia helmoistaan.
Maaliskuu 2020 tulee jäämään muistiin koronavirusmylläkkänä. Tammikuulla saatiin satunnaisia uutisia Kiinassa ilmenneestä epidemiasta, vielä helmikuullakin moni arveli virustaudin jäävän sinne. Meillä puhuttiin tyynnyttelevästi, miten kausiflunssahuippu on tulossa ja kehoteltiin pesemään käsiä ja yskimään oikein. Maaliskuulla paljastettiin viimein, että kulovalkean tavoin maasta toiseen ihmisten mukana leviävä virus on osoittautunut vaaralliseksi, jopa tappavaksi. Tuli kiire. Ja sittenhän se oli jo meilläkin, ensin kiinalaisten turistien mukana, sitten oman maan matkailijoiden palatessa kuka mistäkin.
Media on pitänyt suomalaisia koronatilanteesta kiitettävästi kartalla. Juuri mistään muusta ei ole puhuttu ja kirjoitettukaan. Keski-iältään poliittisen historian nuorin hallitus on tarttunut reippaasti toimeen ja petraa juoksuaan pitkin matkaa. Mikäs tässä on ollessa, jos vain taudilta säästyy.
Marja Leena Viitana Läikytän
vähän teetä Basam Books 2020
Helsinkiläinen
kirjailija ja kääntäjä Marja Leena Viitana (Toukonen) muutti Pohjois-Karjalaan
ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Läikytän vähän teetä on hänen
kolmas runokokoelmansa, aiemmin hän on toiminut elämäntaitokonsulttina ja julkaissut
Basam Booksin Viisas elämä -sarjassa elämäntaito-oppaita. – Viitanan runot ovat kieltä, jota on
helppo ymmärtää. Runojen tunnelma on seesteinen ja elämänläheinen.
Sinä juokset kilpaa ja
tuuletat maalissa
jossa kuvittelet olevasi
ohitettuasi minut jo
alkumetreillä
ja minä joka en edes
tiennyt
olevani kilpailussa
istun puron varrella
katsellen sen
kieppuvia
pyörteitä
*
Pahojen ihmisten hyvyys
lämmittää
ajoittain mieltäni
kuitenkin kauheinta
kaikesta
on hyvien ihmisten
pahuus
*
Romaanit
Claude Gallay Tyrskyt suom. Titia Schuurman WSOY 2019
Romaanin
takakansimainos lupaili hyvää ja kaunista. Jaksoin rämpiä vajaat kolmesataa
sivua ja kirja oli vasta puolivälissä. Mitään ei tapahdu, ihmiset huljuvat elämänsä
tyrskyissä sinne tänne. Kovin laimeaa, päämäärätöntä tekstiä, koin lukemisen ajanhukaksi.
Haruki Murakami on erinomaisen ahkera ja
taidokas kirjailija. Hänen teoksistaan tämä on yhdestoista ja viimeisin suomennettu.
Aiemmin olen lukenut neljä Murakamin romaania, on siis ilmeistä, että hänen
tyylinsä ja taitavasti kehitellyt fantasiaromaaninsa kiehtovat. Viimeisimmän
suomennetun Tanssi tanssi tanssi romaanin päähenkilö on oman
elämäntyylinsä hallitseva kirjoitustyötä tekevä mies, jonka erikoiset
ihmissuhteet ovat päähenkilön ajatusvirran ohella romaanin koossa pitävä voima.
Mystisiä kokemuksia ja päähenkilön ympäriltä kuolevia ihmisiä riittää. Kaikella
tuntuu olevan tarkoitus, ihmiset ja tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa. – Viihdyin taas erinomaisesti Murakamin
luomassa maailmassa. Runsas 560-sivuinen opus piti otteessaan. Kahden viikon
laina-aika ei olisi riittänyt, mutta korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan rauhoitettua
sosiaalisen elämän minimiin, aikaa oli runsaasti ja kirjastot kiinni, niinpä ei
ollut kiirettä.
*
Sirpa Kähkönen Muistoruoho Otava
2019
Kähkösen Kuopio-kirjoista tuorein oli taas
laatutavaraa. Romaani sukeltaa Helvin, Annen, Idan, Siirin, Hilla-tyttösen ajatusmaailmoihin.
Äänen saavat myös muuan Maalarimies, Kuu ja tietty asunto A 21. – Kähkönen taitaa tekstin rytmityksen,
huokoisuuden ja tiiviyden vaihtelun, osaa käyttää naisten monivivahteisia
kohtaloita yhteisöä tukemaan. Hienoa työtä.
