”Ihmisten pitäisi puhua rakkaudestaan, tunteistaan.”
Mutta ehkä jotakin sanoo
pelkkä rakkauden kuulas varjo,
äänetön sana, käden harvinainen kosketus
sille jolla on korvat kuulla, iho tuntea.
*
Lassi Nummi
marraskuu, matka läpi pimeän
aika hopeoi
muuttuvaa, ikuista
niin kuin puu riisuu pukunsa
antaudun talven tulolle
lehti antaa silmulle tilaa
syksy keväälle
Kypsyys on kaunista
aurinkoinen polku, mahdollisuus
tutustua varjoihin
Tosia sanoja ei hälinältä kuule,
on mentävä syrjään, kuunneltava kauempaa.
Mihin kääntyä, kun tuulee kovaa vastaan?
Parasta kumartua, kääntää kasvot myötäiseen.
Matalalla maa on kaunis.
”Oivallus on hiljaisuuden lapsi.
On joskus hyvä pitää suunsa kiinni.
Rauhallisesti meidän on riisuttava
kaikki äänet uusien lehtien vuoksi.
Minulle on kai tapahtunut jotain
luotan vain hiljaisuuteen
jossa lehdet toistensa päälle putoillen
äänettömästi muuttuvat mullaksi.
Ja näet kaiken niin kuin kukkulalta
kun osaat heittää lehdet aikanaan
kun sisäinen syksy kiihkottomasti
painaa otsallesi ilmavat sormensa.”
-Jevgeni Jevtusenko
”Annetaan olla. Otetaan vastaan. Koetetaan pärjätä. ”
*Ajatus Bo Carpelanin.