Ellei pidä varaansa, joulun odotuksesta saattaa alkaa kehkeytyä jouluhössö. Mistä se tulee? Mitä kaikkea pitää vielä ehtiä ja miksi? Onko joulu suoritus? Mitä yritän todistaa ja kenelle? Voiko pysähtyä ihan vain hetkeen kelaamatta koko ajan mielessään jotain muistettavien ja ehdittävien listaa. Minulle on käynyt niin, että piti hankkia vielä sitä ja tätä ja tuotakin joulupöytään. Ja kun väki kokoontui pöydän ääreen, ilo yhdessäolosta ravitsi niin, että jääkaapista löytyi jälkeen päin sitä ja tätä ja tuotakin, jota en muistanut nostaa tarjolle. Oli jo kaikkea yllin kyllin. Todistan, että on myös mahdollista oppia unohtamaan semmoinen perinneaskar kuin joulusiivous. Ihan tavallinen viikonloppusiivous riittää mainiosti tänä jouluna kun aatto on maanantai.

Hössöttämätöntä joulua!