Vanhanpunainen talo viimeisenä kolmen ketjussa, jäkälöityneen aidan takana puisto. Avara nurmipiha, vadelma- ja viinimarjapensaita, hedelmiä ryöppyävä omenapuu, patinoitunut puukeinu vanhan koivun siimeksessä. Varjoisa terassi, johon voi pujahtaa keittiöstä. Kellarissa takkahuone, sauna, puuvarasto ja kylmätila. Talon seinustalla villiintynyt perennapenkki jo kuihtuneine pioneineen, ihanasti kukkivaa ruusumalvaa ja, kas, varjoliljakin… Korkeassa olohuoneessa ikkunan takainen rehevä salava muodostaa upean maisemataulun. Sisällä saattaa aistia vanhan talon edellisten asukkaiden jättämään hiljaisuuteen puhjenneen uudenlaisen, riemukkaan ja elämänmakuisen viserryksen. – Esikoisen loputon puuhamaa ja Murun ja Ritaripojan uusi isikoti.
Voi, ihana koti puuhailua harrastavalle ja kotoisa koto lapsille. Onneksi olkoon, siellä heidän elämänsä saa uuden käänteen ja isovanhempienkin on kiva vierailla!
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 20. heinäkuuta @ 21:29
Olemme ihastuneita taloon pihoineen. Nimenomaan kotoisa tunnelma siellä heti tuntui. Entisessä talossa oli ymmärrettävästi särkyneiden toiveiden ja äidin poissaolon jättämää haamusärkyä – nyt myös Esikoinen saa laittaa oman kodin mieleisekseen ja omaan tahtiinsa. Hiukan haikealta tuntuu, kun ei voi häntä auttaa. Kukkapenkkien perkaaminen olisi kiinnostava urakka, ties mitä sieltä vielä putkahtaisi ilmoille.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 21. heinäkuuta @ 10:41