hiljaisia lumilaikkuja oksilla, puun talviajatuksia, joita aurinko silittelee. merkillistä, miten pakkasviikot pitivät pihan hiljaisena, mutta lauhtuminen aloitti lintujen karaoken välittömästi. mustis lenteli levottomana ikkunan edessä ihan kuin olisi halunnut kertoa jotain. ei kai se suunnittele pesän tekoa räystäskouruun? emon pitäisi ymmärtää, että ensimmäinen rankkasade huuhtoisi pesän alas. älä tee sitä sun poikasillesi.
PS minun kansakoulun opettajani ei ollut mikään ansa kynttilä. sen sijaan olen kyllä tavannut tyypin myöhemmin, onneksi itse aikuisena. ihanan liikuttavia tanhupalloja karvamatoineen kohtaa jokaisen lastenpuiston nurkalla vähän aikaa norkoillessaan. älä välitä, tanhupallo, äläkä koskaan anna yhdenkään kynttilän dissata sua väittämällä, että et olisi yhtä ihana ja fiksu kuin vain viisivuotias tyttö voi olla.
Miten sattuikin samaan ohjelmaan välitön, ihana pikkutyttö ja kyyninen opettaja. Taitavasti tehtyjä hahmoja molemmat, mutta olihan se alusta asti selvää kuka voittaa.
Kommentin jätti Seita · sunnuntaina 11. maaliskuuta @ 15:30
Seita, minustakin ne kaksi erottuivat heti joukosta. Tällä kertaa hahmoissa oli myös ehkä edellisiä enemmän yhteiskunnallista särmää, vaikkapa uupuneen äidin hahmossa tai alistetun työläisen kustannuksella rikastuneen pankkiirin. Tyttöjen omituinen japanilaisharrastus luontui yllättävän loistavasti miesesittäjänsä taitoihin ja eronneen naisen tragediaa tulkittiin myös hienosti. Hokemat ovat tarttuvia, sen huomasi lastenlasten käynnillä.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 15. maaliskuuta @ 15:17