Voihan tätä voivotellakin, onhan se kurjaa, kun kolmatta päivää sataa vettä eikä taannoisesta lumipeitosta ole jäljellä häivääkään.
Parempi kumminkin sytytellä oransseja kynttilöitä, tuikata tuli piisiin tai takkaan tai ripustaa nyt ne ledit. Turha odotella jouluviikolle asti, sittenhän voi – jos onnistaa – etelässäkin taas olla lumivalot.
Itse meinaan sammuttaa sauvalenkistä muistuttelevan omantunnon piippauksen; kun kerran sataa niin satakoon. Minä käärin siskon neulomat villasukat jalkaan, tartun kiinnostavaan kirjaan (nyt se on Hannu Väisäsen Elohopea) tai kaivan netflixistä The Crownin. Voisi vaikka paistaa ekat piparit ja juoda illalla glögit, mikä ettei. Ikkunalla pitää olla kukkiva kukka ja pöydällä palaa oranssi kynttilä. Kyllä se siitä jouluksi muuttuu.
Suomalaisen elämäntaito on opittu!
Kommentin jätti Annikki · perjantaina 25. marraskuuta @ 16:07
Näin on – ja jos ei olisi, tähän ikään, miten lie olisikaan asiat.
Heitäkin on, jotka tähän aikaan vuodesta katoavat Kanarian saarille tai Espanjaan ja tulevat takaisin joskus kevätauringon ja ensimmäisten muuttolintujen myötä.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 25. marraskuuta @ 19:04