Niko Kazantzakis Pyhä köyhyys suom. Aarno Peromies Tammi 1961
Pelastin tämän klassikkoteoksen kirjaston vaihtohyllystä, johon asiakkaat tuovat kirjoja vapaasti luettavaksi tai otettavaksi. Kazantzakisin tyyli on vanhahtava, mutta sanottava väkevää. Romaani Fransiskus Assisilaisen, Jumalan hullun ja pyhimyksen elämästä on tullut luettua joskus 60-luvulla, muistelen, mutta tässä yltäkylläisyyden ajassa Fransiskuksen sanoma on entistäkin vaikuttavampi. Pyhä köyhyys on hitaasti luettava kirja, sillä tavoin sen pinnanalaisetkin aarteet löytyvät.
”Monta tuntia rukoilimme polvillamme silmät suunnattuna taivasta kohti. Fransesco puhui meille rakkaudesta, köyhyydestä ja rauhasta. Jokaisen ihmisen sielun rauhasta ja maailman rauhasta. Ja minä, joka tähän saakka olin aina kysellyt ja halunnut tietää kaiken, opin nyt veljieni parissa vaikenemaan. Eräänä päivänä signor Pietro lausui sanan, jota en koskaan unohda. – Aivot puhuvat herkeämättä. Ne kysyvät, ne penkovat. Sydän ei puhu, ei kysy eikä etsi turhia. Sanattomana jyskyttäen se vihkiytyy Jumalalle. Aivot ovat Saatanan asianajaja, sydän on Jumalan piika, polvistuen se sanoo Herralle: Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
”Jumalani, huusi Fransesco kyynelten virratessa hänen poskilleen. – Sodan verivirroissa ihminen muuttuu pedoksi, verta ryystäväksi pedoksi! Hän kadottaa ne kasvot, jotka sinä hänelle annoit ja muuttuu suden ja villikarjun kaltaiseksi. Armahda meitä, Herra, ja anna ihmiselle jälleen ihmisen kasvot, sinun kasvosi. ”
*
Leena Rantanen Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista Viisas Elämä 2016
Rantasen tyyli kirjoittaa pieniä kertomuksia ranskalaisesta elämänmenosta on viehättänyt minua niin paljon, että olen hankkinut kaikki hänen kirjansa hyllyyni. Uutuudessa on mm. loistava satiiri avioliittoon vaadittavista virallisista kiemuroista sekä asumisesta Pariisissa. — Ennen kuin hankit asunnon Pariisista, tai muutat Ranskaan, luepa tämä.
*
Reetta Meriläinen Tytön tie Kirjapaja 2015
HS:n urheilu- ja päätoimittajana elämäntyönsä tehnyt journalisti muistelee lapsuuttaan Pohjois-Karjalassa. Kirjassa on yhtymäkohtia omaan lapsuusaikaani Etelä-Karjalassa, Meriläisen kuvaama aika ja maailma tuntuu tutulta. Journalistin lämmin yhteiskunnallinen ote heijastuu kerronnassa. Kirjan loppuosassa kerrotaan myös muistoja ja sattumuksia Hesarin päätoimittajavuosilta. Muistan 70-luvulla tavanneeni Reetta Meriläisen, joka asui seurakunnan alueella, jossa silloin työskentelin. Toimittaja osallistui tuolloin Yhteisvastuuseen vapaaehtoisena kerääjänä, mikä kertoo hänen perimmäisestä vaatimattomasta luonteestaan. Meriläisen hienoja kolumneja on saanut vielä hänen eläkkeelle jäätyään lukea lehdestä.
*
Maarit Verronen Keihäslintu novelleja Tammi 2004
Verrosen novellit ovat sukelluksia outoihin maailmoihin. Tulee mieleen elokuvatermi film noir, huumori on mustanpuhuvaa, näkökulmat vinoja. Ehkäpä siksi niissä on tenhoa. Eivät ole valjuja ja harmittomia pikku juttuja. – Kyllä, pidän näistä.
*
Karl Ove Knausgård Taisteluni, Kuudes kirja suom. Katriina Huttunen LIKE 2016
Kauhistun: toista tuhatta sivua! Mammuttiopus, joka ei yhtään ajattele lukijaa. Ominaisella tavallaan kirjailija kuvailee ensin arkeaan kirjoitusprosessin taustaksi. Hän kutsuu keskustelutoverinsa kylään ja saa pohdittua monia asioita sillä varjolla arkisen lomassa. Sitten seuraa osa Nimi ja luku, joka käsittää kolmanneksen mammuttikirjaa ja sisältää yhtymäkohtia ja analyysiä luetuista kirjoista sekä uuvuttavan pitkän Hitlerin ajan historiallisen ja persoonaa koskevan tarkastelun. Sen selaan läpi lukemalla sieltä täältä pieniä pätkiä. Pitkin matkaa mietin, miksi kirjailija (ja kustantaja!) on tehnyt Kuudennesta kirjasta näin massiivisen ja lukijavihamielisen. On ilmiselvää, että Hitlerin historia kiinnostaa kirjailijaa, ehkä sen taustalla on hänen oma destruktiivinen isäsuhteensa sekä Norjan historia natsivallan ajoilta. Miksi hän ei tehnyt mietinnöistään yksinkertaisesti väitöskirjaa? Omiin taisteluihin ympättynä tuo valtava osuus tekstiä toimii huonosti. – Kuudenteen kirjaan sisältyy erinomaisen oivaltava pohdiskelu omasta kirjailijalaadusta. Teoksen lopussa kirjailija kuvaa hyvin koskettavasti maanis-depressiivisen vaimonsa Lindan luhistumista masennukseen ja liitelyä manian harhaisessa yläpilvessä. Tämä osuus antaa väkevällä tavalla lukijalle ymmärryksen, miksi kirjailijan on ollut välttämätöntä kirjoittaa siten kuin hän on tehnyt.
*
Karl Ove Knausgård Taisteluni, Ensimmäinen kirja suom. Katriina Huttunen LIKE 2011
Sain viimein tilaamalla kirjastosta Knausgårdin ykkösen. Mielenkiintoinen efekti oli lukea ensimmäinen osa viimeiseksi, etenkin kuudennen jälkeen, jossa kirjailija tuskailee ensimmäisen osan julkaisun kiehauttamaa sukuriitaa ja mediakohua. Taistelusarja ykkönen on kirjoitettu pääosin Bergenin ajanjaksolla ja sisältää nuoruusmuistumia, mutta keskittyy sitten kuvaamaan isän kuoleman nostamia tuntoja. Tässä Knausgårdin vahvuus loistavana tunnelmien ja ihmissuhteiden kuvaajana tulee esiin. – Pidän Taisteluni ensimmäistä kirjaa ehkä sarjan parhaana. Sitä ei ole keinotekoisesti paisuteltu, se kuvaa vaikean isäsuhteen purkua riipaisevan konkreettisesti jälkien siivoamisen ja hautajaisten järjestämisen kautta. Kaiken kaikkiaan Knausgårdin Taisteluni-sarja aloittaa uuden aikakauden pohjoismaisessa kirjallisuudessa paljastamalla äärimmäisen yksityisyyden kautta ihmisyyden todet kasvot.
*
Elisabeth Kubler-Ross & David Kessler: Elä tässä ja nyt suom. Tiina Wikström Viisas Elämä 2016 (alkup.2001)
Vaikeasti sairaiden ja kuolevien kanssa elämäntyönsä tehnyt lääkäri ja saattohoidon uranuurtaja ovat tehneet yhdessä kirjan viisaasta elämästä. Heidän viestinsä on: älä odota parempaa aikaa, elä nyt. Kirja puhuu aitoudesta, rakkaudesta, ihmissuhteista, menetyksistä, syyllisyydestä, pelosta, vihasta, leikistä, kärsivällisyydestä ja anteeksiantamisesta. – Elämäntaito-oppaiden sarjassa tämä kirja ei tuo mitään uutta, alleviivaa vain sitä, minkä ikääntyvänä jo tiedän. Muistuttelu lienee silti hyväksi.
***