Alerieha on päällä taas, lehdet leuhallaan prosentteja kiljuvia mainoksia. No ei, ei tosiaankaan ole Pissismummo mikää varsin alehinkuinen, jos sentään kustannustietoinen iäkköhenkilö onkin, mitäs luulitte. Vaan uitavahan on, vaikka alerysiin, jos tarvis vaatii.

Nyt vaati, kun puuttui Poikakaverilta paitoja. Niitä löytyi säällisessä ajassa ja kootkin passasivat. Pissismummo tutkaili siinä vielä tankojen antimia, kun huomasi, että Poikakaveri oli kadonnut. No, Mummo arveli, että tuo oli mennyt jo kassalle ja paarusti sinne päin. Eipä ollut.

Mummo vaeltelemaan säteittäin laajenevaa ympyrää. Vaikka minkänäköistä miestä haahuilemassa, mutta näy ei Poikakaveria. No niin ja tänäänhän ei taas tullut kännykkä mukaan. Mitäs nyt? Siinäpä muuten onkin taloustavaraa. Mummo muisti, että salaattilingosta oli ollut puhetta. Sitä etsimään.

Poikakaveria ei edelleenkään näkynyt. Myyjähenkilö siihen ja innokkaasti esittelemään toinen toistaan komeampia salaattilinkoja. Ei sitä moni uskoisi, että huuhteluveden ravisteluun salaatinlehdiltä tarvitaan ruostumattomasta teräksestä valmistettu kippo, jossa on vetonaru ja joka maksaa toista sataa.

Pissismummo päätyi muoviseen härköttimeen, jossa oli kulho kansineen ja veivauskahva. Hinta osoittautui sopivaksi, parikymppiä, vähän päälle. Myyjähenkilö sai osaset koottua malliksi ja purettuakin, mutta takaisin laatikkoon ei enää saanut. Lopulta siinä oli jo kolme myyjää ongelmaa pähkäilemässä. Mummo, että ottakaapas avaamaton, katotten siitä miten vempele on laskostettu. Näin tehtiin.

Mummo paarustamaan takaisin paitaosastolle, kun ei Poikakaveria vieläkään näkynyt. No, siellähä se istui sohvan nurkassa ja panikoi, että MISSÄ OLET OLLUT. Arvatkaa vaan. Oli ollu sovituskopissa nysväämässä ja kun tuli takasi, ei Mummoo missään. Jätettiin oikeudenkäynti tuonnemmaksi ja poistuttiin kahville. Et semmone alerieha.