Jos jotain pelkään, niin itseriittoisia ihmisiä, jotka eivät ketään tarvitse, eivät Jumalaakaan. Elävät kaikkivoipaisuuden kuplassa, oman otsansa tähtivalon loisteessa. Monilla heistä on valtaa ja se siinä on pelottavinta. Kuin olisi sydänkin tähtien kiveä ja pölyä?
Aivan! Ja joskus hämmästyneesti seuraan tuollaisten ihmisten elämää…aivan kuin jopa onnistuisivat elämässään hyvinkin. Mietin silloin hiljaisesti, että milloinkohan se pysähdys tulee ja missä muodossa?
Kommentin jätti vilukissi · perjantaina 31. tammikuuta @ 06:50