Todellinen rakkaus on sitä, että ei tule sivalletuksi menneillä. Sitä, että sallii toisen muuttua, kasvaa, kehittyä – ja haurastua. Sitä, että ei hylkää toista, vaikka näkee hänen murenevan. Myös ei-toivottuun suuntaan muuttuminen on hyväksyttävissä, jos ei kadota suhteen ydintä. Ytimessä on rakkaus, tietoisuus, joka yltää tunteisiin asti: olet minulle ainoa laatuisesi ihminen.
Kaunis! Saanko käyttää tätä saarnassa tai muussa työssä seurakunnassa?
Kommentin jätti Ansku · perjantaina 17. tammikuuta @ 20:17
Toki, ole hyvä vain!
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 18. tammikuuta @ 14:23