Pensasaita helmeilee jäätyneissä vesipisaroissa.  Aamuhämärässä lumenvalkeana alkanut hiljainen sade on jo vetistynyt läpinäkyväksi. Kaupunki vetää henkeä, kaduilla on hiljaista.

On itsenäisyyspäivä. Sodan kokeneita miehiä ja naisia on taas viimevuotista vähemmän.  Vapaaseen isänmaahan syntyi tänä vuonna taas uusia pikkuisia kansalaisia, joiden vanhemmat makselevat opinto- tai asuntolainojaan. Onnekkaimmat ovat saaneet työpaikan, jossa ei olla alituisen lomautus- tai lakkautusuhan alla. Heidän huolensa ovat tässä päivässä ja huomisessa.

Suurten ikäluokkien sukupolvella on jokin kosketus kansakunnan pitkään kehitystaipaleeseen oman sodanjälkeisen, monin tavoin niukan lapsuutensa kautta. Monet meistä ovat jo saattaneet sodan kokeneet vanhempansa kirkkomaalle lepoon. Me katselemme taaksemme tällaisena päivänä, iloitsemme siitä, miten nyt on ja tunnemme huolta tulevaisuudesta omien lastemme ja lastenlastemme tähden.

Ikkunapöydällä kaktuksen paisuneet nuput ovat puhjenneet kukkaan. Valo paljastaa kauniisti kukkien silkinohuiden terälehtien herkät sävyt. Talossakin on hiljaista. Ovenpielen lyhtyyn sytytin sinivalkoisen kynttilän.