Suuren taiteilijan maalauksissa on aina jotain mikä puhuu enemmän. Vaikuttava lähtöaamun valotunnelmateos… Voimia sinulle!
Kommentin jätti erakko · tiistaina 5. lokakuuta @ 10:50
Kaukana, mutta kuitenkin lähellä.
Poissa, mutta vielä läsnä.
Suuren Oven takana
tuntemattomassa Tuvassa
-meitä odottamassa…
Kommentin jätti mm · tiistaina 5. lokakuuta @ 20:13
Hän sinne eeltä lähti
on lämmin johtotähti
lähemmäs Jumalaa.
Ota halaukseni vastaan. Voimia ja siunausta!
Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 6. lokakuuta @ 19:03
Halaan hiljaa ja lujaa
Kommentin jätti Haavetar · perjantaina 8. lokakuuta @ 16:39
Tätä kuvaa olen käynyt katsomassa joka päivä tällä viikolla, joskus usemman kerrankin. Tässä on niin paljon, kaikki olennainen elämästä: puu, valo, varjo, pelto, jonka sato on korjattu, kaikki elämän ja kuoleman vertauskuvat läsnä. Ja syvä haikeus, kaipaus, kaikki muistot. Ellinoora, sinun kanssasi samalla matkalla. Aikanaan en ehtinyt oikein kunnolla surra äitiä, kun isän kuolema kolmen kuukauden päästä keskeytti surutyön. Nyt sitten on aikaa muistella. Lämmin kiitos tästä kuvasta
Kommentin jätti mehtäsielu · lauantaina 16. lokakuuta @ 20:50
Suuren taiteilijan maalauksissa on aina jotain mikä puhuu enemmän. Vaikuttava lähtöaamun valotunnelmateos… Voimia sinulle!
Kommentin jätti erakko · tiistaina 5. lokakuuta @ 10:50
Kaukana, mutta kuitenkin lähellä.
Poissa, mutta vielä läsnä.
Suuren Oven takana
tuntemattomassa Tuvassa
-meitä odottamassa…
Kommentin jätti mm · tiistaina 5. lokakuuta @ 20:13
Hän sinne eeltä lähti
on lämmin johtotähti
lähemmäs Jumalaa.
Ota halaukseni vastaan. Voimia ja siunausta!
Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 6. lokakuuta @ 19:03
Halaan hiljaa ja lujaa
Kommentin jätti Haavetar · perjantaina 8. lokakuuta @ 16:39
Tätä kuvaa olen käynyt katsomassa joka päivä tällä viikolla, joskus usemman kerrankin. Tässä on niin paljon, kaikki olennainen elämästä: puu, valo, varjo, pelto, jonka sato on korjattu, kaikki elämän ja kuoleman vertauskuvat läsnä. Ja syvä haikeus, kaipaus, kaikki muistot. Ellinoora, sinun kanssasi samalla matkalla. Aikanaan en ehtinyt oikein kunnolla surra äitiä, kun isän kuolema kolmen kuukauden päästä keskeytti surutyön. Nyt sitten on aikaa muistella. Lämmin kiitos tästä kuvasta
Kommentin jätti mehtäsielu · lauantaina 16. lokakuuta @ 20:50