Meillä uudenvuodenpäivä sujui perinteisesti. Tasavallan Presidentin puhe ja Wienin Filharmonikkojen konsertti katsotaan aina. Muu ohjelma on sitten mitä milloinkin. Tällä kertaa käveltiin tuttuun lähiravintolaan myöhäiselle lounaalle. Myöhemmin katselin dvd:ltä kirjastosta lainaamani Klaus Härön elokuvan Uusi ihminen. Se on aiheeltaan ahdistava ja Toinen liukenikin aika nopeasti siitä omiin puuhiinsa. Pidän elokuvaa niin hyvin tehtynä, että kannatti kestää.

Uuden vuoden konsertin televisiointi on yksi parhaita Eurovision perinnetekoja: viihtyisää musiikkia taidokkaasti esitettynä upeassa miljöössä. Tuntuipa hienolta katsella maestro Valentinon luomuksissa hulmahtelevia ballerinoja tanssimassa kavaljeereineen Wienin Taidemuseon käytävillä ja saleissa, joissa pari vuotta sitten Wienin matkalla kävimme. Myös Tonavan kauniisti kuvatut maisemat sykähdyttivät.

Eräänlaista tilintekoa ja unelmien uusintamista on kirjata kuluneen vuoden kohokohdat ja henkilökohtaisia toiveita tulevalle. Unelma tuo toteutuessaan ilon ja vaikka se jäisi vain unelmaksi, se siivittää elämää.