Yksi vapaiden päivieni täsmäpuuhista on viimeisinä työvuosina kasoittuneiden erilaisten röykkiöiden raivaus. Pelkäänpä pahoin, että tätä lajia riittää pitkäksi aikaa, vaikka miten ahkeroisi. Sehän nimittäin käy hitaasti, kun pitää joka lippu ja lappu vilkaista mitä siinä on ja samantien päättää lentääkö roskikseen vai pannaanko poltettavien kasaan vai vieläkö säilytetään ja jos niin miksi ihmeessä.
Omaa alaa koskevat sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit lentelevät iloisesti roskiin; uutta ja sitäkin uudempaa tietoa tulvehtii joka tuutista. Kaikenlaisten ammattitietoa täydentävien kurssien luentomuistiinpanot ja monisteet; heipsulivei. Nippu pidettyjen koulutusten ja luentojen käsikirjoituksia ja laadittuja ohjelmia; ollutta ja mennyttä. Nämä ovat punnittavien helpoimmasta päästä.
Jossakin merkittävässä saumassa saatuja henk.koht. viestejä työtovereilta tai asiakkailta löytyy pieni nivaska. Mitäs näille? Nyt on päätettävä, kun en keväällä työhuonetta siivotessa siihen vielä kyennyt. Ne ovat olleet aikanaan tärkeitä, ehkä nyt on uusi aika. Jos säilön kaiken, kotini on pian elämäni merkitysarkisto! Hyllyistäkin voisi vapauttaa tilaa ammattikirjallisuudelta ihan uusille tarinoille!
Jospa viimein pelkistyisin ihmiseksi, joka olen. Ne, joille työni on jotain merkinnyt, muistavat. Kenelle pitäisi todistellakaan? On uusien merkitysten aika.
Se, että omaa ammattitaitoa ei kohta välttämättä enää tarvitse päivittää, kirpaisee vielä minua, kun on vielä puoli vuotta työelämää jäljellä. Kiitos, kun osoitat tietä! Ehkä joskus minäkin vielä kykenen heipsulivei-meininkiin.
Kommentin jätti Arru · perjantaina 5. tammikuuta @ 23:13
Tein tuo operaation viime keväänä. Vaikka olin jo sitä ennen heittänyt paljon pois, nyt piti heittää nekin, joihin olin oikein kiintynyt, Tieto vanhenee nopeasti, turha säilyttää kurssimonisteita. Ns. virikekansionii pidin vielä.
Kommentin jätti Obeesia · perjantaina 5. tammikuuta @ 23:42
Arrulle ja Obeesialle
Tässä puuhassa on kyllä käynyt muutama haikeuden häivähdys ja uniinkin on ilmaantunut taas työasioita. On sitkeässä! Toisaalta, ihmekö tuo, kyseessä on aikuisen elämänmittainen tehtävä. En silti halua kodistani museota, on raivattava tilaa uudelle!
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 6. tammikuuta @ 16:09