Frances Hodgson Burnett Pikku prinsessa WSOY Bon 2017 (1905)
Maailmanajan dystopiafiiliksen vastapainoksi päätin lukaista ’ikiaikaisen ihanan tyttökirjan’ viime vuosisadalta. Yllätyin, näin asenteellista höttöäkö menneen maailman tytöt ovat ahmineet varhaisimpina lukijavuosinaan 1900-luvulla. (Komea ja rikas kapteeni rakastaa ja palvoo yli kaiken älykästä, kaunista ja pikkuvanhaa tytärtään, jonka äiti oli kuollut synnytykseen jne.) Omat syvästi rakastetut tyttökirjani olivat 50-luvun tapaan Lucy Montgomeryn Runotyttö-sarjaa ja Anna-sarjaa, joiden elämänmenossa ja tytöissä oli luonnetta, tulta ja tappuraa. Kolmisenkymmentä sivua ’Prinsessaa’ luettuani arvelin kirjan lukemista ajanhukaksi. Ja arvio vahvistui luettuani kaksi lukua lopusta. Ajalle tyypillistä satuilua, jossa tapahtuu väärinymmärryksiä, päähenkilö pannaan kärsimään ja kaikelle löytyy selitys ja ylen onnellinen loppu. En kehtaisi suositella kellekään suvun pikku prinsessoista, joista ainakin kaksi osaa jo lukea.
*
Milan Kundera Olemisen sietämätön keveys suom. Kirsti Siraste WSOY Loisto-pokkarit 2005 (1983)
Kauan sitten (viime vuosisadalla) luetun ja unohtuneen valikointi pokkarihyllystä liittyy sarjaan lukijaymmärryksen päivitys. Oh, kyllä taas oli Loisto-pokkari oikeassa seurassaan! ”Ihmiskohtalot kutoutuvat romaanissa kuvioksi, jonka moraaliset, intellektuaaliset, eroottiset ja poliittiset kosketuskohdat ovat ainutlaatuiset.” Laittamattomasti sanottu.
*
Ann Cleeves Lokin huuto suom. Annukkka Kolehmainen Karisto/Otava 2022
Pokkarikasaan tulee väistämättä joko tieten valittuna tai vahingossa joku dekkari. Tämä oli lajissaan inhimillisten tekijöiden seurassa tehtyä sitkeää poliisityötä, jossa lukijakin viihtyy sen hetken. New York Timesin noteeraus: ”bestseller”. Jos ei odota liikoja, ei pety pahasti. Luin sentään loppuun.
*
Philip Teir Tällä tavalla maailma loppuu suom. Jaana Nikula Otava Seven 2017
Nykyajan maailmanlopun tunnelmissa tuli valittua pokkarihyllystä tämä, nimen perusteella. Oivallisen viihtyisiä lukuhetkiä luotettavan ja luettavan kirjoittajan kuvailemassa suomenruotsalaisen ’paremman väen’ kuplassa vietetystä perhekesästä. Ekokriisin tiedostamisen kipua ja miesnäkökulmaisia ratkaisuyrityksiä riittää. Ei huono, jos ei priimaakaan.
*
Riitta Jalonen Henkivakuutus Tammi 2026
Olen ottanut elokuussa löytämäni kirjailijan sydämeeni ja kun luin uusimman kirjan arvioita, totesin, että ei voi mitään, on ostettava omaksi tämäkin, muutenhan ei kirjailijan kanssa voi keskustella alleviivauksin ja lyijykynämerkinnöin. – Tästä teoksesta en halua sanoa muuta kuin, että hän tulee taas hyvin lähelle lukijaa, suorastaan sydämeen, kuten itselleni kävi jo aiemmin elokuussa hänen kanssaan. Yhtymäkohtia omiin tunnetiloihin ja kokemuksiin on tässäkin hämmästyttävässä määrin.
*
Virpi Hämeen-Anttila Alastonkuvia – triptyykki Otava 2004
V. Hämeen-Anttila (s. 1958) on pitkän linjan luottokirjailija monelle. Mihin kategoriaan lienen hänet mielessäni sijoittanut, mutta aiemmin Lukunurkastani löytyy häneltä vain neljä teosta. Ehkä pitäisi vielä katsoa muutama lisää. Kirjaston kierrätyshyllystä poimittu Alastonkuvia kiinnosti, se esiteltiin väkevänä rakkausromaanina. Voin vahvistaa: olihan se, väkevä. Tunnistin myös alun hajanaisuuden ja harhailun – ehkä tunnistin sen syyksi, miksi luettuja ei häneltä ole enemmän, vaikka teoksia on kaikkiaan ihan hengästyttävä määrä. Tämä kuitenkin on – tarinan lähtiessä rullaamaan – todella komeaa tekstiä ja huippukohdillaan harvinaisen briljantti.
*
Katja Kallio Karilla Otava 2008
Katja Kallio on minulle ennen lukematon (tiedetty kyllä) 1968 syntynyt kirjailija, jonka neljäs teos Karilla on. Teos on kutkuttavan mielenkiintoinen tarina kolmesta Katariina-nimisestä sisarpuolesta ja velipuolesta, joilla kullakin on eri äiti. Vanhin tytär, joka on kirja päähenkilö, ei muista isäänsä, koska isä lähti tyttären ollessa kaksi ja puolivuotias. Kun poliisi tuo isän kuolinviestin, tieto sisaruksista paljastuu ja myllertää kaikkien heidän elämänsä. – Kirjan tarina on intensiivinen ja ravistava, tempaa imuunsa ja päättyy nätisti sisarusten jatkaessa elämäänsä kukin tavallaan ja tahollaan.
***