Ilahduin kirkkaasta syysaamusta ja hyvin nukutusta yöstä. Kiitollisena muistan eilistä päivää. Pojantytär tuli sovitusti auttamaan alkuun ns. yläkaappiprojektiamme. Siinä kun tarvitaan ensi vaiheessa tanakkaa tikarapulla seisoskelua kädet kohotettuina ja putoamista pelkäämätöntä nuorta energiaa. Aloitimme kala-aterialla ja määrittelimme iltapäivän tavoitteen: kolmen yläkaapin sisältö alas vastaanottajalle ja pölyrätin pyöräytys tyhjässä tilassa. Lopuksi kahvit.

Vierashuoneen kahden yläkaapin sisältö mahtui sängylle, Toisen makuuhuoneen keskimmäisen kaapin aarteet Artekin penkille. Lehtien vuosikertoja, kirjoja, lukuisia mappeja ja kansioita, diakuvaprojektin murheelliset jäänteet, Kuopuksen judoasu ja cowboyhattu, palapeli, kaksi joulukranssia, satavuotiaan kummitädin jälkeenjääneitä papereita. Projekti jatkuu vähän kerrallaan kasoja lajitellen ja kierrätysmahdollisuuksia selvittäen. Paperien osalta myös takan ääressä istuskelua on tiedossa.

Totesimme yhdessä, että mm. Vaarin sukututkimusharrastuksen tulosten myötä manifestoitui kunkin yksilön monipolvinen ja eri suvuista koostuva juuristo. Menneet sukupolvet ovat selviytyneet elinaikansa ongelmista ja vaikeuksistaan – sillä ei elämä ihan helppoa kellään ole ollut. Luotamme siihen, että me, nyt elävät sukupolvet, tulemme myös selviytymään tässä sekavassa ja sotaisessa maailmanajassamme – yhdessä, toisiamme tukien.