Anna Berglund    Vaikka tuulisikin   runoja   Momentum Kirjat 2026

Esikoisteos saaristorunoja 1976 syntyneeltä Anna Berglundilta.   –  Pieniä herkkiä, kotikutoisia tunnelmarunoja onnesta ja kaipauksesta.

Milka Luhtaniemi   Häikäisy    – runoja   Gummerus 2026

Kiinnostava runoilija (s. 1992), jolla on dramaturgin koulutus. Hän on saanut S. Hiidenheimon muistostipendin, ja K. Jäntin palkinnon sekä ollut ehdolla HS:n kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2021. Häikäisy on hänen kolmas runokokoelmansa.  – Mielestäni hänen runojensa maailma on persoonallinen, teemat elävät jatkumona ja runoilijalle on kehkeytynyt oma ääni. Aion seurata kehitystä.  

*

Jonne Haapala   Poissaoloharjoituksia   – runoja   WSOY 2026

Haapalan runoteoksessa on jokin yleisvire, keskusteleva elämänasenne, joka puhuttelee lukijaa. Teos oli itselleni löytö uusien runoilijoiden harvasta käyneestä joukosta. Tavallaan viehätyin mielessäni keskustelemaan väljästi sijoitettujen tekstien kanssa.

*

Susanna Kaisla   Pisteen jälkeen   – runoja   Aviador 2026

Uusmaalaisen yhteiskuntatieteilijän ja sosiaalityöntekijän esikoisrunokokoelma.  – Levollisia ja avaria runoja, joissa maalaismaisema hengittää.

*

Rohkaisurunoja   toim. Ismo Loivamaa   Karisto 1995

Klassisiin runopoimintoihin painottuva kokoelma runoja, jotka vastannevat monen rohkaisua kaipaavan ikätoverin toiveisiin. Runojen parissa viihtyvä löytää toisen valinnoista helmiä monet kootut luettuaankin. Löytyi kirjaston kierrätyshyllystä.

*

Andrei Makine   Elämän musiikki   suom. Annikki Suni   WSOY 2001

Kaunis pienikokoinen kirja virolaissyntyiseltä, arvostetulta kirjailijalta, löytyi kirjaston kierrätyshyllystä. Erikoinen tarina, joka kertoo Stalinin ajan Venäjästä, pianistista nimeltä Aleksei Berg ja yleisemminkin homo sovieticuksesta, jonka kaltaista kansalaista ei ole toista.  Vaikuttava.

*

Selja Ahava   Hän joka syvyydet näki   Gummerus 2025

1974 syntynyt palkittu (mm. Kiitos kirjasta -palkinto) kirjailija ja käsikirjoittaja paneutuu tässä uusimmassa teoksessaan kuolemaan liittyvään aiheistoon sekä romaanin että tietokirjan keinoin.  – Aluksi vierastin eri tyyli- ja aiheenkäsittelykeinojen sekoittamista keskenään, mutta lopulta havaitsin, että teos, joka aihepiiriltään olisi voinut eläytyvälle lukijalle olla raskas, keveni lukukokemuksena neutraalin tietoaineksen ansiosta huomattavasti.  Lääkärien elinsiirtokysymyksiin liittyvä eettinen pohdinta oli hyvin mielenkiintoista, niin kuin romaanin välittämä erikoinen tarina äidistä, joka ei hyväksynyt tyttärensä julistamista aivokuolleeksi, vaan halusi hoitaa ja kuntouttaa tytärtä itse kotona sairaalajärjestelmän ulkopuolella. Monitasoisesti puhutteleva kirja tekijältä, joka ei aiemminkaan ole kaihtanut vaikeisiin teemoihin tarttumista.

*

Shelley Read   Minne virta kuljettaa   suom. Jaakko Kankaanpää   Otava 2023

Kirjailija, ympäristötieteilijä ja kirjallisuustieteen opettaja Shelley Read asuu Coloradon Kalliovuorilla, johon maisemaan hän sijoitti myös tämän romaanin tarinan, josta tuli bestseller kotimaassaan.   – Viehätyin heti kohta päähenkilöön, nuoreen tyttöön, joka asuu maatilalla ja äidin kuoleman jälkeen joutuu isänsä, veljensä ja pyörätuolissa istuskelevan setänsä keittiöpiiaksi. Rakastuttuaan intiaanimieheen ja tajutessaan olevansa raskaana, hän päättää lähteä kotoa, koska tietää, ettei perhe hyväksyisi ikinä liittoa ’puoliverisen’ kanssa. Monin tavoin äärimmäisen vaikean raskauden ja synnytyksen ajan hän piileskeli Kalliovuorilla autiossa metsästysmajassa ja palasi kylälle nälkäkuoleman partaalla saadakseen apua itselleen ja vauvalle. Mukaansa tempaava ja imussaan pitävä tarina sitkeydestä ja elämänvoimasta äärimmäisen vaikean kohtalon voittamiseksi. 

*

Sawako Natori   Kirja, jota etsit   suom. Raisa Porrasmaa   Otava 2026

Näitä eksoottisia kirjakauppa- tai kahvilaympäristöön keskittyviä herttaisia tarinakokoelmia on julkaistu siellä ja täällä, ne myyvät, saattavat viihdyttääkin, varsinkin naislukijoita, mutta niiden kirjallinen taso saattaa olla melko heppoinen. Minulle heräsi kysymyksiä suomen kielen töksähtelevistä käännöskohdista ja tarinan toisteisuudesta. Otava!

*

Jyrki Pellinen   Auringon silmä   Aviador 2019

Tämä lienee runokirja, ainakin Pellinen (s. 1940) on aiemmin sellaisiakin julkaissut. Pellinen on myös kuvataiteilija.  – Tämän teoksen teksti ei avautunut minulle muutoin kuin joidenkin puolen sivun mittaisten lapsuusmuistojen osalta. Niitäkään ei ollut seassa tarpeeksi, että olisin kiinnostunut lukemaan enempää kuin viitisenkymmentä sivua.

*

Juhannusmorsian   – valon ja varjon tarinoita   toim. Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen   Varjo kustannus 2019

Kauhutarinakokoelma. Luin muutaman ja sain tarpeekseni. Ainoa tarina, jonka olisin kelpuuttanut, oli Tommi Kinnusen. Hän oli minusta väärässä seurassa näiden kansien välissä. Olin pahoillani hänen puolestaan, ja omastakin virhevalinnastani kirjastossa. 

*

Petja Lähde   Ilon kaava   Karisto 2018

 Pitkästä aikaa aikuinen kirjoittajamies, jonka huumori otti tulta, ihan ääneen naurahtelin lukiessa. Tarinassa oli pitkä ja roteva kaksospoika ja veli pieni ja hintelä, jotenkin syntymäasetuksiltaan vastakkaiset luonteetkin. Lähtivät pohjoiseen etsimään isäänsä, jota eivät olleet tavanneet. Junalla mentiin ja monenlaista matkatoveria ehti olla, joiden kanssa veljekset jutustivat. Tarinalla oli vakava pohjavire, mutta ei synkkä. Kuolemakin kohdattiin, mutta sekin osoittautui ystäväksi. – Tykkäsin!

*

Silene Lehto   Musta huone   WSOY 2026

Kirjoittaja (s. 1979) on helsinkiläinen, julkaissut kolme runoteosta. Musta huone on hänen ensimmäinen romaaninsa, alaotsikkona – Ajatuksia leukemian ajalta.   – Minua riipaisi heti takakanteen nostettu lainaus kirjan tekstistä: ”Kevät saapuu juuri kun ajattelen, että en jaksa enää.”  Teos kuvaa minäkertojan tavoin kolmen sukupolven surumaisemaa leukemian otteessa. Ensin kuolee kertojan äiti leukemiaan, sitten sairastuu lapsi. Kun teksti on hyvin työstetty ja tapahtuneesta on riittävästi aikaa, lukija myötäelää syvästi kaikki vaiheet eikä ahdistus ole tekstissä sellaisena, että löisi yli. Tässä auttaa tekstin väljä asettelu, välitiloilla on merkitystä. Lukija jää toivomaan, että ’Lapsi’ on selvinnyt, sisarukset ja vanhemmat selviävät elämän puolelle kohtalon harvinaisen kovasta koettelemuksesta. Teos on kauniisti ja aidosti kuvattua elämäntaistelua. Haluan kiittää tekijää, uskon, että teos antaa monelle toivoa – sillä kärsimys on väkevä elämänosa. – Kirja on kaunis ja tärkeä puheenvuoro ja antaa uskoa ihmisen kyvystä selviytyä kovan kohtalon keskellä.

*

Katherine Mansfield   Kanarialintu   – novelleja   suom. Marja Alopaeus   Gummerus 2005

Uusiseelantilainen, 1888 syntynyt ja Ranskassa 1923 kuollut kirjailija opiskeli Lontoossa ja yritti sitten palata kotisaarilleen, mutta ei enää sopeutunut. Avioliitossaan hän koki elämänsä yksinäiseksi ja irralliseksi, sairasti paljon ja kuoli lopulta keuhkotautiin.  – Novellit maalaavat kuvaa viime vuosisadan alun elämästä ja asenteista. Luin noin sata sivua ja totesin, ettei kirjailijan tyyli eikä novellien sisältö jaksanut houkuttaa minua pitemmälle.

*

Katja Kallio   Säkenöivät hetket   Otava Seven-pokkari vuodelta 2013

Katja Kallio on kirjailija, jota olen hämmentävän vähän lukenut, vaikka käsitys hänestä luotettavana kirjailijana on ollut pitkään olemassa. Tekstit ja tyyli ovat tasaisen hyvää tässäkin. Korkkaamaton kirja löytyi kirjaston kierrätyshyllystä, kun etsin pokkareita, joita olisi kevyt pihakeinussa lukea. – Romaani on sävykästä ja vahvaa tarinaa viime vuosisadan kylpyläelämästä kesäkaupunki Hangon maisemissa. Tarinan keskiössä ovat yhden suvun kohtalonkäänteet. Romaani kuljettaa rinnakkain sukupolven vahvojen naisten elämää, jossa miehet ovat taustalla, mutta ratkaisuineen säätelevät naistenkin kohtaloita. Laadukasta lukuromaania myös pokkarina.

*

Riina Katajavuori   Kirjeitä Jekaterinburgiin   – novellikokoelma   Tammi 2006

1968 syntynyt Katajavuori on julkaissut runoja sekä proosaa ja ollut sekä Runeberg että Einari Vuorela palkintojen saajaehdokkaana. – Mielenkiintoinen kirja, jonka tarinat heittivät yllättäen minut 1960–70 lukujen nuoruuteeni. Tässä kerrotaan siitä ajasta, joka minulle, samaan aikaan nuoruuttani eläneelle, oli hämärästi olemassa jossain toisaalla. Teksti oli nautittavaa, ammattilaisen työtä.   

*

Eeva-Liisa Manner   Kävelymusiikkia   – proosateoksista toim. Tuula Hökkä   Tammi 2003

Runohyllyissäni on Mannerin runotuotanto pääpiirteissään. Teki mieli tutustua myös hänen proosaansa. Kokoelmassa paljastuu kirjailijan persoonallisuuden ja elämänhistorian erityispiirteitä, jotka antavat ymmärrystä myös runojen kielelle ja tyylille. Ennen muuta proosan palaset valottavat runoilijan mielenmaisemaa, jossa villien mielikuvien runsaus rönsyilee ja tulvii. Oli vähän liian raskasta kesälukemiseksi, harpoin ja jäi lopulta kesken. Manner on loistava runoilija, mutta mitä sanoa proosasta? 

*

Johanna Forss   Pidot   Tammi 2026

1979 syntynyt kirjoittaja on helsinkiläinen fil.maist. ja ’yhdenillanromaani’ Pidot on hänen esikoisensa.  – Päähenkilö, Maria menee kutsuttuna juhliin, joihin on tullut paljon väkeä. Taustoja kerrotaan ja illan mittaan kehittyvät kohtaamiset ja tapahtumien myötä palataan oudohkoa ystävyystarinaa tarinaa selittäviin lähtökohtiin päähenkilöiden elämässä. Paikoin kerronta on uuvuttavan tavanomaista, paikoin säkenöi riehakkaastikin. Kyllähän se lopputuloksessa näkyy, että kirjoittaminen on tapahtunut muiden toimien ohessa päätyön vapaa-ajoilla. Henkilöiden moderni ajatus- ja arvomaailma ei ole ihan lukijan makuun, mutta outoudessaan kuitenkin kiinnostavaa.

*

Toshikazu Kawaguchi   Ennen kuin kahvi jäähtyy   Bazar 2015; Ennen kuin salaisuus paljastuu   Bazar 2017, molempien suomentaja Markus Juslin.

Osakalainen 1971 syntynyt dramaturgi ja ohjaaja kirjoitti kaksiosaisen romaanisarjan, jonka kumpikin osa sisältää neljä tarinaa samasta aiheesta, joissa esiintyvät myös osittain samat henkilöt. – Näytelmän pohjalta kehitetyt romaanit tuntuvat puisevilta, mikä johtuu tarinoiden toisteisuudesta. Dialogikatkelmat ovat niukkoja samoin kuin tapahtumapaikan ja henkilöiden kuvaus. Sanoisin Kawaguchin kirjoittaneen lähes tulkoon saman romaanin kahteen kertaan eri nimellä. On kuulemma suosittu. Tulossa on kuulemma kolmaskin samaa lajia.  Ehkä nämä tarinat toimisivat paremmin teatterilavalla kuin luettuna?

*

Elokuvat

Leijonasydän***** Dome Karukosken ohjaama elokuva, pääosissa Peter Franzen, Laura Birn, Jasper Pääkkönen, Yusufa Sidibeh

Karukosken elokuva on pohjoismaista yhteistyötä, jota mm. kirkko on tukenut. Teemana on rasismi ja natsiliikkeen vaikutus yhteisöön ja henkilökohtaisiin perhesuhteisiin. Aloitimme katsoa yhdessä, mutta minun oli jätettävä elokuva kesken, se oli minusta yksinkertaisesti liian raaka ja meluisa tappeluineen ja kranaatinräjähdyksineen rikkoen sunnuntaipäivän rauhan. Sinänsä hyvä idea nostaa tärkeä teema keskusteluun, mutta ei toiminut minulle niin.  Toisen katsomiskokemus vaikutti olevan myös osin ristiriitainen, mutta armeijan käyneenä miehenä hän ei ehkä kokenut sotilaallista ilmapiiriä niin uhkaavana.

*

Universumin kaiut ***** Dokumenttielokuva Kaija Saariahon musiikista. Ohjaus Riitta Rask.

Kirjastomme dokumenttielokuvien esittelyssä oli tämä levy, joka oli tehty kunnianosoitukseksi ja kiitokseksi lahjakkaan säveltäjän taiteesta. Lumouduin täysin sekä ihanasta, modernista musiikista että taiteilijan persoonasta hänen kertoessaan säveltäjäksi kehittymisestään ja kuvatessaan teostensa syntyä. Totesin, että tämä upea elokuva kannattaa hankkia kotiin ja katsoa rauhassa useampaankin kertaan. Tulemme hankkimaan jatkossa myös Saariahon kiehtovia, moderneja musiikkiteoksia levytyksinä.

*

Here ****      Ohjaus Robert Zemeckis, pääosissa Tom Hanks ja Robin Wright

Forest Gumpin tekijät loivat uuden elokuvan HERE, joka perustuu Richard McGuiren sarjakuvaromaaniin. Sen sanottiin kertovan ”perheistä samassa paikassa eri aikakausina, rakkaudesta, menetyksestä, naurusta ja elämästä”.  – Minusta tämä oli pelkästään käsittämätöntä periamerikkalaista roskaa. Katsoimme yhdessä ja jätimme kesken. 

*

Kesäkirja *****       Charlie McDowellin filmin pääosissa Glenn Close, Anders Danielsen Lie, Emily Matthews

Tarina perustuu Tove Janssonin Kesäkirjaan ja kertoo Sophia-tytön kesästä isoäidin kanssa pikkuisella Suomenlahden saarella. Tarinassa on läsnä myös Sophian ja isän suru äidin kuolemasta.  – Hienovireinen ja kaunis Kovharun kallioluodolla kuvattu elokuva, joka puhuttelee herkillä merimaisemillaan. Luonto antaa tilaa surulle, ja tarjoaa lohdutusta. Viisaan isoäidin apu on oleellinen tuki surussa. Hyvin tehty ja puhutteleva elokuva. Osui katsottavaksi juuri juhannuspäivään kotona.                

*

Mamma mia!       Muinaisen musikaalin modernisoitu musiikkivideo, mukana mm. Andy Carcia ja Cher. – Ei pärjää alkuperäiselle elokuvalle. Sekava.

*

Little Miss Sunshine         Komedia perheestä tien päällä, kun seitsenvuotias haluaa Yhdysvaltojen toisessa osavaltiossa pidettävään tyttöjen kauneuskilpailuun ja perhe vaareineen ja teini-ikäisen, mielenosoituksellisesti puhumattoman isoveljen kera lähtee matkaan huonokuntoisella Hiacella   Kommelluksesta toiseen etenevä tarina on varsinainen asioiden kriisiytymisen mestarinäytös.

*

Ei koskaan sunnuntaisin           Viihdyttävä vanha komediaklassikko, Oscar-palkittu musiikki. Pääosassa Melina Mercouri.

***

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.