Hesarin joka-aamuisena lukijana ja YLEn pääuutislähetyksen vakiseuraajana on tässä eläkevuosien saatossa ehtinyt kehittyä tiettyjä rutiineja ja myös löytyä mielitoimittajia, joiden tarkasta työstä ja persoonallisesta tyylistä voi varauksettomasti nauttia. Tämän on tullut tietämään myös Toinen, joka kanssani uutisointia säännöllisesti seuraa.

Pietu ja kuivan asiallinen ”On uutisten aika” on hyvä lähtölaukaus, joka kiidättää katsojan heti tapahtumien ytimeen. Petterin iltavuorolla tulee äidillinen olo, hän kun tuntuu olevan aidosti huolissaan siitä mitä kotimaassa tai maailmalla on taas tapahtunut. Hän on myös siitä mukava, ettei yritä tukkia asiantuntijana haastateltavan suuta hoputtamalla eikä häiritä napakan Annan tai selkeäsanaisen Ilmarin punnitsemaa raporttia ”ihan lyhyesti” huomautuksin. Lauantaiaamun pelastaa aina miellyttävästi varmaotteinen Seija, joka ei kiusaa tärkeitä ja vastuullisia ihmisiä tivaamalla yhtä ja samaa. Katsojakin ymmärtää vastuullisten punnitsevan, mitä voi sanoa suoraan julki ja mitä sopivasti muotoilluin sanankääntein. – Ruusuja mainituille!

Olen kiinnostuneena seurannut, mitä Suvi kirjoittaa Euroopan näkökulmasta tai Maxim raportoi Kiovassa Ukrainan tilanteesta. Hänellä on taito sanoa asiat persoonallisella tavalla, jossa vilahtaa älykästä, kätkettyä huumoria. Suvereeni ilmaisu syntyy siitä, että hän taitaa sekä Ukrainan, Venäjän että Suomen kielen. Koska Maxim on opiskellut ja asunut Suomessa sekä tekee jatkuvasti töitä tutustuakseen eri puolilla maata asuviin suomalaisiin, hänellä on hyvä tuntuma siihen, mikä meitä kiinnostaa.