Aamukahvin jälkeen asetuimme radiojumalanpalveluksen kuulijoiksi tuoleihimme. Alituisiin messu-uusintoihin, keskustelusaarnoihin ja ’olohuonekirkkoihin’ väsähtäneinä etsiydyimme Kiuruveden kirkkoon, josta tuli suora lähetys tältä pitkäperjantailta. Kyllä kannatti. Mikä ihmeellinen saarna, jota kuunteli melkein henkeä pidätellen. Lempeä-ääninen pastori puhui päivän tapahtumien merkityksestä jokaisen Jumalaan uskovan ihmisen hengelliselle elämälle. Me kaikki elämme arkeamme monien ahdistavien tapahtumien puristuksessa, jotka herättävät tulevaisuuspelkoja. Puhuja keskittyi vahvistamaan uskoa ja luottamusta siihen, että kaikki on Jumalan tiedossa. Jokin siinä tavassa, miten Kristuksen ristintien tapahtumien säteily vuosituhansien takaa tuotiin tähän päivään, herätti toivon, luottamuksen ja kiitollisuuden.

Aterian jälkeen kuuntelimme jälleen kaksi tuntia Bachia, tällä kertaa Johannes-passion. Sen musiikillinen rikkaus otti mukaan, mutta antoi tilaa aamukirkon puhujan sanomalle laskeutua sielun syvyyksiin ja jäädä sinne säteilemään toivoa.