Mistä juontaa päivän nimi? – Kirkollinen perinne tietää jumalanpalveluksissa poltettavien kynttilöiden teko-operaation ajoittuneen tammikuun lopulle, jolloin niitä valettiin kerralla koko vuoden tarpeiksi, ilmeisesti aina seuraavan vuoden tammikuun lopulle asti. Koko vuodeksi valetut kynttilät siunattiin kirkossa Kynttilänpäivän messussa. Kirkollinen kalenteri liittää kynttilänpäivään myös Marian ns. puhdistuspäivät ja 40 päivän ikäisen Jeesuslapsen siunauksen temppelissä.

Muistelimme tänään entisvanhaisia sanontoja, jotka kokemuksen syvällä rintaäänellä julistavat, kevätajan alkavan Kynttilänpäivästä ja tämän ajankohdan säätilan ennustavan kevättä ja kesän säätä. Pienin muunnoksin sanontoja onkin löytynyt eri lähteistä koko kopallinen. ”Jos ei kylmää kynttelinä eikä pakkasta Paavalina, niin ei kelpoa kesää / on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää. ” – ”Kun ei kylmä kynttelinä, kylmää kynnet kyntäjältä.” –  Sanonnat agraarikulttuurin aikaan liittyivät monesti maan muokkaukseen, kylvötöihin ja sadonkorjuuseen. Ei näinä ilmastonmuutoksen aikoina oikein osaa ”talven selän taittumistakaan ” yhdistää kynttilänpäivään pääkaupunkiseudun selättömässä nykytalvessa.

Isompi kysymys onkin, mikä on kansanperinteen merkitys tässä maailmanajassa, jossa tuntuu, ettei mikään ole niin kuin ennen – toisin sanoen asioiden ennustettavuus on heikonlaista. Näkeehän sen iltaisin uutisten aikaan, kun toissa päivänä arveltiin pakkasten jatkuvan kireinä ja eilen olevan lauhtumaan päin. Jokohan tänä iltana tulisi sulavia lumia ja kelpoa kevättalven säätä tarjolle.