marraskuun silkinohuen lumiharson läpi

hengitän havumetsän tummanvihreää hiljaisuutta /

oi, niin hellästi mänty kumartuu

hehkustaan riisutun koivun puoleen!

yhdessä, samoilla sijoillaan vuosikymmenet /

on puun elämää taipua tuulen mukana,

nauttia vesi ja maan antimet, nauttia

päivän valo, tähtien humina yön pimeässä /

levätä sanoitta vieretysten

kehrätä elämän kireistä kivuista

kirkasta iloa.

27.11.2025