Avain pakoon ***** Tim Robbins, Morgan Freeman, 1994
Valitsin kirjaston elokuvahyllystä tämän sillä perusteella, että se oli otsikoitu ”kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi”. Yleisesti ottaen luotan kritiikkeihin; Oscar- ym palkintoihin ja arvostamieni kriitikoiden tähtiin (4–5) elokuvaa valitessa. Tarinan kiinnostavuus on oleellinen, pääosien esittäjäin kuuluisuus tai meriitit eivät välttämättä ratkaise päätöstä. – Tässä on kyse vankiladraamasta, jossa vaimonsa murhasta aidosti syyttömänä elinkautiseen tuomittu päättää selviytyä tavalla tai toisella. Vankien keskinäiset suhteet ja yhteistyökyky vartijoiden suuntaan sekä älykkyyden merkitys toivottomasta tilanteesta selviämiseen ovat elokuvan oleellista ja palkitsevaa antia.
*
Neljät häät ja yhdet hautajaiset **** Hugh Grant, Andie McDowell
’Paras elokuva 1994’. Romanttinen brittikomedia on yhtä poikamiesten hulvattoman scottihuumorin ilotulitusta. Olen nähnyt tämän teatterissa tuoreena aikoinaan ja koska Toinen ei ollut silloin näkemässä, otin elokuvan kirjastosta juhannuspäivän sateiden varalle. Grantin hurmaavan persoonallinen säteily oli ennallaan, ja hääjuhlien avuton kohellus ei ole tenhoaan vuosikymmenissä hukannut. – Hersyvän kepeää ja viihtyisää, hautajaisista huolimatta.
*
Ministeri *** Tierry Lhermitte
’Elämäniloista ja älykästä’ poliittista ranskalaiskomediaa, jossa vallan kammareissa kohellus paljastetaan taidolla. – Harmitonta ja hauskaa, tyylikkääseen ranskalaiseen tapaan.
*
The Red Shoes Moira Shearer
1948 valmistunut, aikanaan kahdella Oscarilla ja parhaasta musiikista Golden Globe -palkittu baletti- ja musikaalielokuva. – Elokuva on aikansa amerikkalainen tuote, nykymakuun ylinäytelty tarina, jota emme nyt jaksaneet. Kesken jäi.
*
Taivaan reunalla***** Baki Davrak, Hanna Schygulla ; ohjaus ja käsikirj. Fatih Akin 2007
Käsikirjoituksestaan palkittu Cannesissa. Tarina kertoo sukupolvien välisistä (isä ja poika; äiti ja tytär) suhteista maailman murrosvaiheessa. Lähi-idän konfliktit, Turkin sisäiset vallankumoustaistelut ja Saksan turvanpaikanhakijatulva ovat tarinan taustalla. – Filmi loistaa pienten ihmisten kohtaloiden hienovireisellä kuvauksella ja tuomalla traagiseen kohtaloon toivon mahdollisuuden.
*
Belfast ***** ohj. Kenneth Branagh, rooleissa mm. Judi Dench 2021
Hieno ja palkittu elokuva 1960-luvun lopun Belfastin levottomuuksien ajoilta Pohjois-Irlannissa pienen pojan näkökulmasta nähtynä. Perheen dynamiikka, jossa isä kävi Englannissa töissä ja äiti huolehti tiikeriemon tavoin kolmesta lapsesta, aaltoili sen mukaan, miten protestanttien ja katolisten väliset kahnaukset, ja kunkin omankin uskoisten aktivistien toiminta vaikutti naapuruston välisiin suhteisiin. Isän puoleiset isovanhemmat olivat pienimmän pojan vankkumaton tuki ja turva. Sydäntä lämmittävä elokuva, jossa viimeiset repliikit ja kuvat nostivat kyyneleet silmiin.
*
The Sound of Music ***** Julie Andrews, Christopher Plummer
Iki-ihana musikaali vuodelta 1965, aikoinaan ties montako kertaa kyynelehditty on säilyttänyt lumonsa! Jälleen katsottu ja nostalgiakyynelin muisteltu nuoruutta kymmenien vuosien tauon jälkeen. Värit ehkä hieman haalistuneet, mutta musiikki hivelee ja tunnelmat suloisen tutut ja yhä koskettavat.
*
Jälkeemme vedenpaisumus Elias Westerberg, Linnea Leino
Kotimainen tuore ja noteerattukin aikakonefantasia. – En kovin paljon odottanut, siinäkin vähässä petyin. Idea, jossa alkuun näytettiin ahdistavaa nykyaikaa, epämiellyttäviä kiusaajatyyppejä, jotka olivat olevinaan älykköjä, hyppivät koulussa opettajansa nenälle ja yliopistossa naureskelivat professorin teorioille. Briljantit ideat eivät toimineet elokuvassa ja lopputulema oli fantasianakin mitätön ja epäuskottava. Lisäksi näidenkin lahjakkaiden nuorten kotimaisten näyttelijöiden helmasynti, epäselvä artikulointi, piinasi katsojaa, eikä kaikista älyn säkenistä saanut selvää kuulokkeillakaan. Paras näyttelijäsuoritus oli pienen koiran, jonka tunneilmaisu sekä kekseliäisyys oli saatu uskottavasti esiin.
*
Mörkeland ******
Tanskalainen kelpo poliittinen trilleri, josta tulee mielleyhtymiä omankin maamme oikeistopopulistien touhuihin. Hyvin tehty, sinänsä kelpo elokuva, mutta ei mikään elämys sentään.
*
Maja lapsuuden reunalla ***** Josephine Sanz, Gabrielle Sanz
Ranskalaisen Seline Sciamman taianomainen mestariteos ’Petite Maman’ on elokuva lapsen aistimasta surusta sukupolvien ketjussa, elokuva äidin lapsuusmuistoista ja tyttären äitisuhteesta. – Elokuva on jälleen yksi todellinen löytö, huiman kaunis, hiljaisella surulla syvästi puhutteleva, monikerroksinen tarina. Bonuksena ihanat lapsinäyttelijät: ihan parasta!
*
Omaa tietä etsimässä – Eat Pray Love *** Julia Roberts, James Franco, Billy Grudup, Javier Bardem
Levottoman amerikkalaisnaisen henkistä etsintäprosessia kuvaava tarina sisältää aiheeseen tyypillisesti liittyvää haahuilua Etelä-Euroopassa ja Balilla ja intialaisissa ashrameissa. Värikäs ja paikoin koskettavakin tarina rakastamisen vaikeudesta.
*
Minun Afrikkani – Out of Africa ***** Sidney Pollack; Robert Redford, Meryl Streep
Tanskalaisen kirjailijan Karen Blixenin kertomiin Afrikka-muisteluihin perustuva elokuva suhteesta kahteen mieheen, jossa Meryl Streep loistaa pääosassa. – Minua elokuvassa viehätti ennen muuta Afrikan luonto, maisemat ja eläimet sekä kyläyhteisöjen ihmisten tapa elää. Siirtomaakulttuurin alistava suhtautuminen alkuperäisiin asukkaisiin näyttäytyy groteskina. Elokuvan traaginen loppunäytös oli odotettavissa ja päätti hienosti monisyisen ja oivaltavankin rakkaustarinan.
*
Neljä pientä aikuista ** Selma Vilhunen; Alma Pöysti, Eero Milonoff, Oona Airola, Peetu Wikström
Keskiluokkaisen pariskunnan miehen (pappi) sivusuhde paljastuu, vaimo saa itkuraivarin ja syöksyy hotelliin yöksi. Vaimo palaa aamulla, mutta kutsuu kolmannen osapuolen yhteiseen neuvotteluun. Mies istuu hiljaa sohvan nurkassa, kun naiset keskustelevat. Vaimo ehdottaa avioliiton avaamista, tarkoittaen, että lapsen takia avioliitto jatkuu entiseen tapaan, mutta myös vaimolla on oikeus tapailla muita. Päätetään kokeilla. Miehen alituinen nöyristelevä anteeksipyytely ja vaimon itkuraivarit alkavat ärsyttää naiskatsojaa. (Elokuvan ikäraja on 12 v!) Kotikatsomo alkaa olla samaa mieltä: eihän tätä ole pakko katsoa. Elokuva oli pettymys alusta asti, roolien asenteellisuus, juonen äkkikäänteiden perustelemattomuus. Jos kotikatsomossa olisi ollut kaksitoistavuotias, tätä ei olisi tuotu kirjastosta lainkaan.
***