Päivän nimen perinne juontaa keskiajalta, jolloin helmikuun toisena päivänä vihittiin kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Juutalaiset muistavat Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoa, kristillisen kirkon perinne muistaa kynttilänpäivänä Raamatun kertomusta Jeesuksen tuomisesta ensimmäistä kertaa Jerusalemin temppeliin. Suomalaisen kansanperinteen mukaan kynttilänpäivää pidettiin talven taittumisen päivänä, siitä alkaa kevätaika. Pilvimuurin rakosista pilkisti ainakin jo keväänsininen taivas tänäänkin.

Vietämme kynttilänpäiväämme sytyttämällä Esikoiselta joulun aikaan saadun kauniin kynttilän, ja kiitämme hänestä ja teineistään. Kiitämme myös Kuopuksemme perheestä, jonka tapaamme tänään. Vaikka kansanperinteen mukaan Kynttelinä kuuluu juhlia ylensyöden, keskittynemme Vaarilassa pienimuotoiseen kahvitteluun ja keskusteluun viimeaikaisista tunnelmista puolin ja toisin. Säiden haltija (=ilmastonmuutos?) on ainakin huolehtinut talven taittuman tehokkaasti: täällä lunta on vain metsiköiden kätköissä.