?
?
Portosta lähtöaamuna herään kuudelta kuvaamaan auringonnousun punerrusta. Olen nukkunut jotenkin levottomasti ja nähnyt unta, jossa pojat ovat pieniä. Niin kai se on, ettei näistä huolekkaista äiti-unista ikinä pääse. Aamun lähtötohinassa kun Matias-kuljettaja peruuttelee bussia hotellin eteen laukkujen takia, bussi rysähtää liian lähelle ajaneen jonottavan henkilöauton nokkaan. Autosta astuu ulos arvokkaan näköinen harmaapartainen ja papinkauluksinen herra, joka saapastelee rauhallisesti bussikuskin luo, sanoo jotain ja heilauttaa kättään. Myöhemmin Anja kertoo papin sanoneen Matiakselle: Minulle ei tullut mitään vahinkoa, aja rauhassa poikani, Jumala kanssasi.
Tulipa siinä mieleen eilinenkin kiperä tilanne, jossa bussi kiilautui toviksi risteykseen Bragassa. Pitkänsorttinen henkilöauto oli pysäköity väärin yksisuuntaisten katujen risteysalueelle. Bussin taakse kerääntyi nopeasti jono. Henkilöautoon jäi maalijälkiä etulokasuojaan, mutta sentti sentiltä vekslaamalla lopulta päästiin läpi. Jos olisimme olleet Italiassa, siinä olisi kuultu torvisoittoa ja monta kapellimestaria ja kommentaattoria olisi kohta ollut ohjailemassa liikennettä, mutta Portugalissa pulmatilanne laukesi tyynesti niin kuljettajan, suomalaislastin kuin takana jonottavienkin osalta.
Tänään matkaamme vuoristoon. Amarantesin pikku kaupunki tarjoaa meille kävelyä tihkusateessa lähes kuivan joenuoman ylitse johtavaa siltaa puotien ja kahviloiden kadulle, joka onkin yllättäen melkein tukossa remontin takia. Löydämme kuitenkin avoimen kahvilan, jossa nautimme kupposet. Täällä saan omaan myrkynvahvaan liemeeni lirauksen kermaa, mikä tekee kahvista juotavampaa. Amarantes saattaa olla viehättäväkin auringonvalossa, mutta nyt siitä jäi lähinnä hailean taukopaikan mielikuva.
?
?
Vila Realissa käymme tutustumassa Mateus-palatsiin ja sen puutarhaan. Palatsi on yksityisomistuksessa, osin museona, osin asuttuna, eikä sillä ole Mateus rosé -viinin kanssa muuta tekemistä kuin että pullon etiketissä on palatsin kuva. Sisällä palatsissa ei saa kuvata. Puutarhassa kukkii muutama ruusu, gardenia, hortensia ja hibiscus. Palatsin edustalla on vaikuttavan kokoinen 140 vuotta vanha seetri ja puutarhassa on muitakin vanhoja kauniita puita. Englantilaistyyppiset patsaat, pensasmuodostelmat ja kaarikäytävät luovat viehättävän vaikutelman.
?
?
Syömme lounaan Reguassa, tällä kertaa pääruokana on maukas kalkkunaleike ja jälkiruokana appelsiinitorttua. Aurinko pilkahtelee pilvien lomasta, valkoisten talojen parvekkeilla ja edusnurmikoilla kukkivat kauniit kukat. Jaloittelemme pääkadulla, jossa kaupat ovat lounasaikaan kiinni. Matka jatkuu viivytyksittä, kun ostohaluiset eivät pääse hypistelemään putiikkien tavaroita. Vuoristossa Atlantin puolella on sumuista, mutta toisella puolella selkeää. Matkan kauneimmat vuorimaisemat ovat tässä: rinteet on pengerretty viiniköynnöksille, joiden sato on korjattu elo-syyskuussa. Nyt ne hehkuvat syysväreissään ja odottavat kevättä.
Yövymme Seiassa, mukavassa pikku hotellissa, jossa meille on katettu myös maittava illallinen. Käymme kahdestaan vielä kävelyllä iltavalaistussa kaupungissa. Haluan nousta kukkulalle, jossa näkyy olevan valaistu kirkko. Se on tietysti jo suljettu, mutta kirkon vieressä on pieni puisto, jossa kohtaan jälleen Fatiman Neitsyen. Täällä valkoviittainen Marian patsas on nostettu kymmenen metriä korkealle jalustalle ja valaistu kauniisti. Huomenna ylitämme Estrelan, joka on Portugalin korkein vuori.
?
~ jatkuu
?
?