Novellit

Johan Bargum   Ikämiehiä   suom. Outi Menna   Teos 2022

Bargum (s.1943) on ruotsinkielinen suomalainen runsaasti palkittu kirjailija. Löysin hänen viimeisimmän teoksensa kirjaston novellipöydältä. Miten voi olla mahdollista, etten olen löytänyt häntä jo ajat sitten? Todennäköisimmin siten, että en lueskele kaikki tietävien kirjallisuuskriitikoiden analyysejä enkä heidän ylisteleviä kritiikkejään. Sen sijaan tutkin uutuuskirjojen lyhyet esittelyt Hesarista ja muutamista satunnaisista aikakauslehdistä. Se riittää, yleensä. No niin. Tämä siis on löytö! Sopivan lyhyitä, antoisia, omaäänisiä, tarkasti nähtyjä ja kauniita juttuja ihmiseltä, joka on elänyt pitkän elämänsä ja osaa kuvata havaintonsa.

*

Romaanit

Suvi Vaarla   Kadonnut aika   WSOY 2022

Uuden sukupolven kirjailija, yliopistokoulutettu, alun perin helsinkiläinen 90-luvun lama-ajan lapsi on asunut Euroopan merkittävimmissä kaupungeissa. Hän on julkaissut mm. novellikokoelman Täydellisiä ihmisiä ja romaanin Westend.  – Kiinnostavaa! Nykykirjailijoiden ajatus- ja arvomaailma poikkeaa omasta, suurten ikäluokkien lukijapiirin omaksumasta. Heidän historian tajunsa saattaa vaikuttaa ohuelta ja oman elämänratkaisujen hybris sysii muista piittaamattomaan suuntaan. Kuitenkin tuore kieli ja notkea mieli korvaa usein syvyyden puutteen. Tarinassa on aina kuitenkin kyse yksilöistä, kaikki eivät ole samaan muottiin valettuja. Tämäkin on löytö!

*

Marjo Heiskanen   Mustat koskettimet   Siltala 2017

Romaanin kirjoittaja on monialainen kulttuurityöntekijä ja aiemmin julkaissut romaanin, runoteoksen ja elämäkerran. Romaanin päähenkilöt työskentelevät muusikkoina. Pianisti, sellisti, viulisti esiintyvät triona, heillä on myös alan asiat hallitseva avustaja. Romaani kertoo kunkin elämässä tapahtuneiden muutosten kautta, miten triosta tulee duo ja viimein pianisti konsertoi yksin.  – Heiskanen itse on läpeensä muusikko, tapa, jolla hän puhuu yhtyeen esiintymisistä, ohjelmistosta, henkilösuhteista ja vääjäämättömästä kehityskulusta osoittaa sen kiistatta. Hän haltioituu pianistin mielialoja ja ajatusmaailmaa kuvatessaan siihen tapaan, että tietää mistä puhuu. Minusta tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kiehtova romaani!

*

Peter Sandström   Ison vaaleen viimeinen kesä   suom. Outi Menna   S&S 2022

”Turkulainen kirjailija Peter Sandström on omaperäinen mestari, jonka teksteissä yhdistyvät realismi ja absurdius, melankolia ja huumori.” Kustantajan luonnehdinta on varsin osuva. Kirjailija on noteerattu edellisestä romaanistaan Runeberg-palkinnolla.  – Henkilökohtainen lukukokemus on sitten toinen juttu. Usein olen huomannut, että kirjat, joiden mukaan en pääse, ovat usein tiettyyn ikäluokkaan ja genreen sijoittuvien miesten kirjoittamia. Oman elämänsä etsijöiden, siellä täällä haahuilevien miesten kirjavat kokemukset ja niiden kuvastama arvomaailma jättää minut usein kylmäksi. Niin tässäkin kävi. Sivulla 65 kysyin itseltäni, täytyykö minun todellakin lukea tämmöistä. Muistutin sitten itseäni, että kirjoittajan tekemän työn arvostuksena olen luvannut lukea 99 sivua kaikesta minkä aloitan, tuntui miltä tuntui. Lisäsin nyt omaan lupaukseeni sen, että jos teksti ei ole vastenmielistä, voin ajelehtia sen mukana loppuun vapaaehtoisesti, koska pakkoa ei ole suuntaan eikä toiseen. Joten: luettu on.

*

Andrew Miller   Optimistit   suom. Erkki Jukarainen   Tammi 2006 (2005)

Tammen Keltainen kirjasto on aina ollut tae laadukkaasta luettavasta. Miller on myös tohtoritason kirjailija, joten ei ole yllätys, että hänen romaaninsa on täällä numerolla 376. Tässä faktapohjaisessa romaanissa pääosassa on toimittaja, valokuvaaja, jonka usko ihmisiin ja tekemänsä työn merkitykseen romahtaa hänen jouduttuaan todistamaan kamerallaan raakaa kansanmurhaa Afrikassa. Samaan aikaan hänen sisarensa joutuu psykiatriseen hoitoon mielenterveytensä järkkyessä. Näistä lähtökohdista Miller kehittää toivoa antavan romaanin siitä, miten myötätunto ja hyvyys voi parantaa rikkoutuneen ihmisen.  – Koin juuri saaneeni jotain todella hyvää ja toivoa antavaa oikeaan aikaan tämän romaanin myötä. Romaani kutsuu salaperäisin viittauksiin hitaasti mukaansa. Itselleni avainlauseeksi nousi tämä: ”unohtaminen saattoi tavallaan olla muistin aidoin, jotakin paradoksaalista lakia toteuttava tehtävä, tuiki välttämätön ja nerokas keino pyyhkiä hitaasti pois kokemus ja tieto.”  (s.217)

*

Anna- Maria Eilittä    Kun olen poissa    Atena 2019

Keminmaalla syntynyt 1975 ja kirjoittamisaikaan helsinkiläinen teologiaa opiskeleva A-M Eilittä julkaisi esikoisromaaninsa, fantasiaromaanin onnettomuudessa kuolleen opettajanaisen kuolemanjälkeisestä elämästä.   – Romaanin harvinainen positio toimii yllättävän hyvin. Henkiolentona oman perheensä ja ystäviensä sekä lapsuusperheensä tuntumassa liikuskeleva Ilona pääsee näin ikään kuin selvittämään eletyn elämänsä mysteerejä ja ihmissuhteita. Sen myötä hän myös tajuaa, miksi hänen oli vielä viivyttävä. Lopulta hän, kun kaikki selviää, henki pääsee myös jättämään elämänsä ihmiset ja liittymään aiemmin poismenneiden maailmaan. Tarina puhuttelee lukijaa; kuolema on todellinen vapautus sekä lähtijälle että jääville vain, jos elämä ei ole pahasti kesken eikä ihmisten välille jää salaisuuksia tai selvittämättömiä ristiriitoja.

*

Marja-Leena Tiainen    Lauantaitanssit    Icasos 2022

Kuopiolainen kirjailija M-L Tiainen (s. 1951) on vakiintuneen lukijapiirinsä keskuudessa suosittu romaanikirjailija. Olen huomannut itsekin lukeneeni vuosien varrella kaikki hänen romaaninsa. Luonnehtisin häntä kirjoittajana tyyliltään luotettavan tasaiseksi, tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita tarjoavaksi. Viimeisen romaanin tapahtumat sijoittuvat 80-luvun maaseututaajamassa kahdestaan elelevän avioparin murrosvaiheeseen.   – Modernia, väliin vieraalta tuntuvaa elämänmenoa kuvaavien nykyromaanien putkesta tekee toisinaan mieli palata nostalgian pariin. Tiainen on luotettava kertoja siihen tarkoitukseen. Tuttua elämänmenoa sujuvasti kerrottuna ja oivaltavaa juonen kehittelyä, joka ei kauheasti yllätä, mutta on viihtyisää lukea. 

***