Tasaisen menon taulukolla elämänsä arkea tallaava saa toisinaan kokea yllättävästi tihentyviä tapahtumaketjuja. Jos niitä tulee useampi, voi tuntua siltä kuin taivas rysähtäisi niskaan.
Vuosi on alkanut rauhallisesti. Joulu jätti täyteläisen ja onnellisen olon, joka on säteillyt arkeen. Viime vuosina, jostain korona-viruksen alkumainingeista lähtien kaiken alla on hiljaa kypsynyt tietoisuus: elämme aikakausien taitekohtaa, maailma on muutoksessa. Yksilötasollakin on uudelleen asemoitumisen aika.
Täti. Alati vaihtuvien, kieltä huonosti osaavien ja minuuttiaikataulun mukaan piipahtavien hoitajien armeija käy raastamassa hänet kolmasti päivässä ylös sängystä, vaihtaa kuiviin, nostaa ruokaa eteen ja jatkaa kierrostaan jonkun toisen luo. Luen käynneillämme raporttivihosta aamu-, päivä- ja iltahoitajan niukkoja ’elonmerkkejä’ hiljaa kasvavaa epätoivoa tuntien.
Eilen sosiaaliviranomainen ilmoitti Toiselle, joka on perheettömän kummitätinsä lähin omainen, että NYT tädille on hoivapaikka. Viime kesänä erinäisten neuvottelujen tuloksena hänet otettiin jonoon. Arvelin silloin, että näinköhän tänä vuonna sata vuotta täyttävä täti ehtii nauttia hoivasta. Mitään emme ole pitkään aikaan niin hartaasti toivoneet kuin tätä, seuratessamme vuosia kotihoitosysteemin varassa elossa pidetyn Tädin kuihtumista. Huomenna menemme saattamaan hänet hoivakotiin.
Onneksi viimein avautui paikka, jossa hän ei ole suurinta osaa vuorokaudesta yksin, tai ainakin henkilökuntaa on saman katon alla. Mitä on ’nauttia hoivasta’ jää sitten nähtäväksi. Tämä tädin tarina on riipaiseva kertomus vanhuudesta yhteiskunnassamme.
Kommentin jätti Annikki · torstaina 5. tammikuuta @ 17:32
Mediassa ei ole kovin hyvää kuvaa Attendon hoivakodeista annettu. Vaan tässä vanhushoivan kehitysmaassa näyttää ostopalvelu olevan ainoa keino hoitaa hoivaa tarvitsevat – ainakin täällä eteläisillä hyvinvointialueilla.
Sama pointti meillä oli, että yksin, oman onnen nojassa vietettyjä öitä ei enää olisi. Meille kerrottiin, että yöhoitaja kiertää huonokuntoisimpien huoneissa muutaman tunnin välein. Omahoitaja huolehtii yksilöllisen hoidon tarpeesta.
Toivomme parasta, jospa täti vielä virkistyisikin hiukan.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 6. tammikuuta @ 13:35
Hienoa, että täti viimein pääsi hoivakotiin, mitä se sitten on, ainakin ruoka maistuu paremmin, luulisi.
Ja on ihmisiä ympärillä katsella, ehkä sekin virkistää. toivotaan parasta.
Kommentin jätti tuulamummo · perjantaina 6. tammikuuta @ 17:43
On tämä prosessi kaikkineen ollut meille lähimmille omaisillekin monella tavalla tärkeä. Toinen sanoi tänään, kun puhuimme asiasta, että hän tunsi omaisena sekä oman avuttomuutensa että Tädin avuttomuuden vahvasti. Ehkä kirjoitan tästä vielä joskus enemmän.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 8. tammikuuta @ 12:51