Tänään olin tervehtimässä rouva Dosenttia ison kaupungin yliopistollisella silmäklinikalla. Näöntarkistustoimet vietiin läpi kohtuullisen vauhdikkaasti ja ilahduttavin tuloksin. Pariin otteeseen olin rouva Dosentin juttusilla. On hieno, kenties poikkeuksellinenkin kokemus, kun tulee kohdelluksi yksilönä potilas-lääkäri-suhteessa. Kuinka moni lääkäri ottaa potilaan vastaan kuin vanhan tuttavan ja ilahtuu yhdessä potilaan kanssa, kun asiat ovat mahdollisimman hyvin?

Kotoa lähtiessä oli ihan mukavan kuiva sää, mutta isossa kaupungissa jo tuuli tavallistakin rajummin ja viskoi vettä päin naamaa. Aamuvarhaisella työmatkallaan täpötäydessä junassa istuvia oli hauska silmäillä. Noin joka toinen oli nimittäin enemmän tai vähemmän nukuksissa. Valveilla olijat näyttivät kertakaikkisen tympääntyneiltä elämäänsä, erityisesti miehet. Vaunussa oli vain kaksi sirkeää naisihmistä, joista toinen luki ja kommentoi aamulehden uutisia ja toinen hymyili ja nyökkäili koko ajan.