Metsätuliaisina toin kotiin kimpun ihanasti tuoksuvia kieloja, ja valkopeippejä, jotka nyt juuri kukkivat ryppäinä. Myös heinät kuuluvat kesäkimppuun: nurmikat, nuokkuhelmikät, nata, nurmirölli. Ikkunapöydällä, valoa vasten niille ominainen herkkyys puhkeaa kauniina esiin. Tämä uusimaalaisille vaikea talveton talvi ja epidemian kurittama kevät on yllättäen saanut luonnonkukat suorastaan hullaantumaan kasvun ilosta.
Kesäpuuhain aika on kiivaimmillaan. Tunnin, pari jaksetaan oman pihan askareissa aamupäivisin, kun muistetaan pitää taukoja ja juoda vettä. Eilen haimme puutarhalta ruukkuihin istutettavia kesäkukkia ja kolme vaahteran paikalle istutettavaa pensaan alkua. Lauantaina pojat tulevat avuksi maan kääntämiseen ja istutukseen.
Kuluneella viikolla ajoimme Saimaan rantamaille viettämään muisteluhetken Toisen vanhempien haudalla. Isänsä olisi täyttänyt sinä päivänä 99 vuotta. Nuppuiset verenpisarat näyttivät päässeen hyvään alkuun. Hautapaikan vieressä on samoina vuosina syntyneen tuntemattoman pariskunnan unohdettu hauta, jonka peittää villi heinä. Sitä katsellessa tulee surku. Ajoimme satamaan vohvelikahveille, kuten aina, ja torilla poikettiin nauttimassa kesän ekat jätskit. Reilun kolmen tunnin ajomatka lapsuusmaille ja samana päivänä takaisin tuntuu väsyttävän enemmän kuin ennen.
Tänä keväänä ja nyt kesän alussa näyttää, että puut ovat vihreämpiä kuin koskaan, lemmikit, kielot ym. loistavat kauniimpina kuin koskaan. Ehkä se pitkä pimeä talvi avasi silmiä enemmän tähän kaikkeen.
Kommentin jätti tuulamummo · perjantaina 12. kesäkuuta @ 11:21
Tuula,
ajattelin juuri tänään itsekin sitä, että ehkä tässä ylenpalttisessa kukoistuksessa on mukana myös karanteeninjälkeistä vapautumista mielialoissa. Kiitollisia saamme olla, kun olemme toistaiseksi säästyneet taudilta, ja kesä lievittää tunnelmia.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 16. kesäkuuta @ 22:35
Tuntuu tosiaan kun luonto hyvittäisi kevään kurjuutta. Kukat kukkivat runsaampina kuin koskaan ja aurikoa on saatu vähän liikaakin. Vettä jo kaivattaisiin.
Minullakin oli kuluneella viikolla muistelupäivä, isäni olisi täyttänyt 100 vuotta.
Kommentin jätti seita · torstaina 18. kesäkuuta @ 09:06
Seita,
me saimmekin oikein kunnon ukkossateen, teki hyvää luonnolle ja pihaistutuksille.
– Muistelupäivät ovat ihmiselle tärkeitä, niissä elämän ainutlaatuiset ihmmissuhteet jatkuvat yli kuolemankin rajan.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 18. kesäkuuta @ 20:15
Ellinoora, sanoitit hyvin sanan muistelupäivä.
Kommentin jätti Pirkko · torstaina 18. kesäkuuta @ 21:29