Keskipäivän kävelylenkistä tuli itsestään kahdeksikon muotoinen. Ensin kotikadun yli pikkukaduille ja sitten metsään. Ennen lähtöä pilvet viskoivat lumiryynejä maisemaan. Talojen pensasaidat ja pihapuut olivat hauskasti koristeltuja. Kotipihalla askarteli mustis, liekö maistellut lumiryynejä.
Kovin on hiljaista. Normaalisti ihmiset hyörivät lauantaina kauppa-asioillaan ja ulkoilemassa. Kun autot seisovat pihoilla, katoksissa ja kadun varsilla, pörinä puuttuu. Ei ollut kävelijöitäkään kuin muutama. Tuli mieleen juhannusaatto, kun kaikki kaupunkilaiset ovat lähteneet mökeilleen, kellä semmoinen on, tai festareille.
Tunnustelin ilmapiiriä kadulla ja metsässä. Rauhallista, ei paniikkia eikä uhkaa. Kyllä tästä selvitään.
Hiljaista on. Kotikulmilla näkyi enemmän lapsiperheitä. Lauantaista on ilmeisesti perheille tullut rauhallinen, käydään pikaisesti kaupassa ja harrastuksia ei ole. Rajoitteet voivat kestää pitkään ja kun ikävät asiat alkavat enemmän kohdata Suomea, niin silloin meidän täytyy pysyä todella rauhallisena. Ja ajatella kuten sanoit, kyllä tästä selvitään.
Kommentin jätti Pirkko · lauantaina 21. maaliskuuta @ 15:35
Pirkko,
Myös hyvää seuraa kriiseistä aina, kun sen vain huomaa. Ehkä perheiden sisäiset jännitteet kasvavat arjen kuvioiden muuttuessa, mutta kriisi voi myös pakottaa asiat tärkeysjärjestykseen ja arvot paremmin kohdalleen.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 22. maaliskuuta @ 14:13