Joskus mietin miten ihmeessä elämä voi antaa niin paljon pitkin matkaa, olla niin antoisa ja rikastuttava vaikeinekin vaiheineen, vaikka taakse katsoessaan voi vain todeta: eihän niitä, näitä ja noita ollut haaveissa eikä edes toiveissa, suunnitelmista puhumattakaan. Mistä kaikesta taas tänään kiittäisin elämää, paljon saanut? Kiitos hyvästä lapsuuskodista. Kiitos uskon lahjasta, että se on tallella. Kiitos elämäntehtävästä, joka osoittautui antoisammaksi kuin osasin edes kuvitella. Kiitos elämäntoverista ja yli viidestäkymmenestä yhteisestä vuodesta. Kiitos perheestä, pojistamme ja heidän mukanaan perheeseen liittyneistä toisten äitien tyttäristä, erityinen kiitos pojanpojasta ja poikain tyttäristä.

Oman kahdenkeskisen hiljaisesti vietetyn pääsiäisviikon ehtoolliskirkko oli jo tiistaina, lyhyt arkiviikon messu ilman soittoa ja virsiä. Kolme-neljäkymmentä osallistujaa, lyhyet rukoukset, pieni puhe ja ehtoollisliturgia. Kotona kuunnellut passiomusiikit kiirastorstaina ja pitkäperjantaina toivat syvän rauhan. Kiitos yksimielisestä tv-paastosta, uutisten unohduksesta. Kiitos perheen yhteisestä, herkullisesta pääsiäisateriasta Kuopuspojan luona, lapsenlapsi-ilosta ja aikuiskeskusteluista. Hyviä hetkiä paljon, rakkautta.