Joulun alla törmäsin leipomossa teollisesti pakattuun marjapiirakkaan, jonka tavallisen pitkopullan ja tuoreen kauraleivän ohella tulin temmanneeksi mukaan tarkemmin katsomatta. Olen ottanut tavaksi ennen uudenlaisen leipomuksen tai ruoka-aineksen käyttöönottoa kaupassa jo lukaista ravintosisällön ja valmistusohjeet. Nyt se jäi tekemättä, olevinaan kiire, mikäs muu.

Kotona tutkin ällistyneenä marjapiirakkapakkausta, joka kertoi olevansa ”Kaiketon”. Nykyään kun ruoka-aineita pitää olla saatavissa mm. sokerittomina, rasvattomina ja gluteiinittomina, joku oli siis kehitellyt marjapiirakan, jossa ei ole minkään sortin allergisoivia aineksia ja antanut sille nimeksi tyhjentävästi: kaiketon. Pahaa aavistellen sipaisin siitä kahvimukillisen kaveriksi kummallekin pikku siivun maistiaisiksi. Yhden suupalan jälkeen katsottiin toisiamme kotikeittiön pöydän yli sanattomina. Harvoin, jos koskaan, osuu leivonnaisen tuotekuvaus niin napakymppiin kuin tässä – jopa tärkeinkin puuttui: marjapiirakan maku.