Olemme tulleet kevättalveen, myös pääkaupunkiseudulla on lunta, ja vuosiluvun viimeinen numero on jo vaihtunut kuutoseksi. Loppiainen lienee monelle joulusesongin rääppiäispäivä ja mahdollisuus hyödyntää edullisia aletarjouksia. Tuntuu hyvältä jättää jouluviikkojen ’tilkkutäkki’ taakse ja palata normaaliin arkeen. Aloitin arjen lumilapion kanssa pihatöissä.

Vuosi on alkanut ikävin uutisin. Rauhantekijäksi on oltu pyrkivinään, mutta vallastaan huumaantuneelle suurvallan johtajalle ei rauhalla mitään arvoa näytä todellisuudessa olevan. Toinen toistaan röyhkeämpiä manööverejä pannaan tuolla sekä täällä kilpaa toimeksi, ihan vain näyttääkseen maailmalle mahtiaan. Narsisti uskoo olevansa kaikkivaltias ja kuolematon – ja toden totta, saattaa jopa päätyä vahanukkena mausoleumiin irvokkaaksi muistomerkiksi kuvitellusta kuolemattomuudestaan, tai vähintään ihmisen kokoa suuremmaksi patsaaksi jalustalle.

Uutisista huolimatta tänä vuonna joka arkinen ja pyhäinen päivä haluan rukoilla maailmaan toivon merkkejä ja uskoa rauhan mahdollisuuteen.