marraskuun silkinohuen lumiharson läpi
hengitän havumetsän tummanvihreää hiljaisuutta /
oi, niin hellästi mänty kumartuu
hehkustaan riisutun koivun puoleen!
yhdessä, samoilla sijoillaan vuosikymmenet /
on puun elämää taipua tuulen mukana,
nauttia vesi ja maan antimet, nauttia
päivän valo, tähtien humina yön pimeässä /
levätä sanoitta vieretysten
kehrätä elämän kireistä kivuista
kirkasta iloa.
27.11.2025