Ajettiin toissapäivänä tutun ison kaupan parkkiin tavanomaiset viikonvaihteen ruuat mielessä ja muutama harvinaisempi juttu listalla taskussa. Kovin oli hiljainen kaupan parkki ollakseen perjantaiaamu. Sitten huomataan kaupan ovella muitakin hämmentyneinä tavaamassa tiedotetta: ”Myymälä suljettu toistaiseksi.”

Pikkukaupungissahan tieto ja varsinkin arvailu asianlaidasta leviää kulovalkeana. Kuulemma parkkihallissa oli palanut auto. Keskustan toisen tavaratalon kassoilla tiedettiin olevan pitkät jonot. Palattiin autoon. Pienen mietinnän jälkeen päätettiin palata kotiin leipomon kautta. Yksi vararuoka on jääkaapissa, joten ei tee mieli jonojen jatkoksi.

Tulikin mieleen vielä poiketa lelukauppaan, joka oli niillä main, kun oli ekaluokkalaisen synttärit tiedossa. Yön nukuttuamme kauppatilanne oli edelleen sama. Päätettiin kokeeksi ajaa laitakaupungin supermarkettiin, jossa ei ole koskaan käyty, ihan toisella suunnalla asujat.

On kuulkaa pitkästä aikaa uusi kokemus ostajana olla kuin Liisa ihmemaassa. Ei yhtään ole hajua mistä päin mikin tavallinen tavara löytyy. Ja valinnan varaa on, ihan eri merkkistä vain kuin vakikaupassa. Hinnoissakin oli eroa, kumpaankin suuntaan. Aikaa meni, mutta kaikkea sai, mitä pitikin. Ja rutiinien pöllytys teki vain hyvää!