Miten on mahdollista, että päivästä toiseen, viikosta viikkoon, joudumme kansalaisina pohjoiseurooppalaisessa, demokraattisessa sivistysvaltiossamme paneutumaan jokaikisessä uutislähetyksessä yhden isoegoisen valtionpäämiehen maanisiin mielikuviin oman valtansa rajattomuudesta? Joka viikko ’asiantuntijoita’ kootaan vielä ajankohtaistoimituksen tenttiin pohtimaan, onko tuo tosissaan ja mitä tästä pitäisi ajatella. – Saa kai ihmetellä sentään?

Miten on mahdollista, että sotamarsalkka Euroopan kyljessä voi rauhassa ilmoittaa suvereenille valtiolle ottavansa haltuun raja-alueita ’oman koskemattomuutensa suojaksi’ ja aloittaa sodan pelkästään omien tarkoitusperiensä vuoksi? Miten on mahdollista, että moukarointi voi jatkua silmiemme alla vuosikausia eivätkä feikkidemokratian kansalaiset reagoi valheellisiin ja perusteettomiin sotatoimiin mitenkään? – Mitä lullukkaväkeä siellä oikein asuu, kun ne voi peloitella noin hiljaiseksi?

Ihmeteltävä on sitäkin, miten iloisesti oman maamme demokraattisesti valikoitunut hallitus tavan mukaan unohti jok’ikisen vaalilupauksensa heti vallan makuun päästyään. Kaksi vuotta on kulunut, velka vain kasvaa, maassa on lama, talous hunningolla, minkään ongelman ratkaisu ei edisty, asioita vain ’selvitetään’. Selvittelyn tuloksena on vähäosaisimpien elämän edellytysten leikkaus ja hyväosaisimpien veronkevennys. Iso osa ikääntyneistä kansalaisista aiotaan jättää oman onnensa nojaan sitä mukaa, kun eivät enää pysty itse huolehtimaan itsestään tai ei ole omaisia, joilta voisi pyytää apua. – Saako päättäjiltä edes kysyä: miten te kehtaatte nostaa palkkaa työstänne?