Meitä suomalaisia on moneksi. Joulukuun kuudes on hyvä päivä kuulostella missä jamassa kansallinen identiteettimme kulloisessakin ajassa on. Yksi mittari sille on, missä kaikkialla ja miten itsenäisen maamme merkkipäivää juhlistetaan. Ketkä marssivat missäkin muodostelmissa ja missä merkeissä? Ketkä juhlivat presidentin kutsuilla, ja onko juhlan proseduuria päivitetty päämiehen vaihduttua muuten, kuin säätämällä valaistusta valtakunnansalissa ja kutsumalla veteraanit ennakkoon omaan juhlaansa, jossa huomioitiin heidän ikänsä ja kuntonsa entistä paremmin.
Katselimme Linnan juhlia siihen asti, kun presidenttiparien yhteiskuva, ilman Tarja Halosta, oli otettu ja Alex ja Suzanne olivat ensimmäisen valssinsa tanssahtaneet. Mitä kotikatsomoissa tuumittiin, emme tiedä, varmaan media kertoo mitä mieltä mistäkin oltiin. Jotenkin liikuttavalta tuntuu, että yhä täytyy todistaa tätä valtakunnan ainoaa juhlimisen arvoista Juhlaa. Mielessäni viipyy lähtemätön kuva Paula Vesalasta valkoisessa asussa tulkitsemassa veteraanien juhlassa ainutlaatuisella tavallaan Sibeliuksen Finlandiaa. Siinä oli samaa mystistä voimaa kuin aikoinaan Arja Saijonmaan Ystävän laulussa.
Vähän on katsojille pitkästyttävä ohjelma, mutta mitä sitä muutakaan, kun on pimeä päivä.
Ja kun on toimittajia päästetty sisään, niin naisten mekkojen tyyliä ja värejä kertovat, muutama haastattelu sekaan.
Vuosia sitten oli presidentinlinna remontissa ja juhlat uudessa Tamperetalossa, niin oli katsottavaa näyttämöllä ja muutenkin, ei niin paljon pelkkää kättelyä ja nimiänsä.
Kommentin jätti tuulamummo · tiistaina 10. joulukuuta @ 13:24
Ajattele, miten pitkästyttävää oli Alexilla ja varsinkin Suzannella, eivät kuulleet edes ihmisten nimiä, tuskin muistaa presidenttikään jokaikisen kutsutun jostain tapaamisesta, joka ehkä on ollut. Ajattelen, että tilanne on yhteisöllinen ajan kuva enemmän kuin yksilökatselmus, siksi ei niin katsojanakaan kiinnosta kuka tuo tai tämä nyt oli. Olihan siellä erikoisia pukuja, mutta tuskin niissä laahuksissa siellä tungoksessa kovin hauskaa oli.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. joulukuuta @ 19:16
Veteraanien oma juhla oli liikuttavan hyvää katsottavaa. Hyvä että saivat olla päiväsaikaan omassa, pienemmässä porukassa. Voi miten hienoja puheenvuoroja kuultiin!
Kommentin jätti Annikki · tiistaina 10. joulukuuta @ 18:45
Siitä minäkin iloitsin – ja terhakasta lottaveteraanista, jolla oli huumori tallella!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. joulukuuta @ 19:09