Kai Nieminen   Heräsin taas unesta   Basam Books 2021 (3. painos)

Runoilija kääntäjä Nieminen (s. 1950) on paitsi omien runokokoelmien ja Kalevalan uusintamisen, tehnyt erityisesti japanilaisen runouden kääntäjänä huomattavan kulttuuriteon ja on runsaasti palkittu elämäntyöstään. Tästä toistaiseksi viimeisestä omasta julkaisustaan hän on sanonut: ”ei tämä ole terapiaa, en minä siksi kirjoita, tämä on keskustelua – – – en tiedä onko tämä kirjettä vai runoa, vai päiväkirjaa sinun luettavaksesi – – – mutta terapiaa tämä ei ole… enkä minä tästä parane… nämä asiat on vain muistettava läpi”.  – Rakastetun vaimon kuoleman jälkeen Nieminen on kirjoittanut päiväkirjan tapaan yksinäisestä arjesta, surusta, ikävästä, kaipauksesta, unista ja muistoista. Niin kaunista kuin miehen suru rakastetun poismenosta voi olla.

*

Raisa Lardot   Jotain häikkää   novelleja   Schildts 2011

Lardot on vepsäläissyntyinen (1938) Venäjältä Suomeen sotapakolaisena kuusivuotiaana muuttanut kirjailija. Häneltä on julkaistu kaikkiaan 17 teosta suomeksi.  – Lardotin novellit ovat mukavan makeita ja kirpeän hapokkaita haukkapaloja. Jotain nimeämättömän katkeruuden häivää näissä tarinanpalasissa kuitenkin vierastin.

*

Alice Walker   Häivähdys purppuraa   suom. Kersti Juva   WSOY 1986

Walkerin kirja on eräänlainen syvyyssukellus amerikkalaisen yhteiskunnan rotuhistorian syvään päätyyn, autenttinen kokemus siitä, mitä on ollut olla värillinen ja nainen silloin kun kummallakaan ihmislajilla ei ollut paljon mitään arvoa orjuuteen ja patriarkaatin itsestään selvään määräysvaltaan perustuneessa valkoisten yhteiskunnassa.  – Kirja on kertomus hyvin erikoisesta mustasta naisesta, joka selviää elämässään ensin alistumalla, sitten vahvan oikeudentuntonsa tuella ja lopulta löytämällä rakkauden ihailemaansa mustaan naiseen, joka ei ole alistunut. Tarina tuntuu itse koetulta ja sen huikea opetus on, että ihmisen itsekunnioitus sekä periksi antamaton pyrkimys voivat pelastaa toivottomasta kohtalosta oman elämän haltuunottoon. Upea tarina!   

*

Eeva Joenpelto   Ei ryppyä, ei tahraa   WSOY 1989

Vielä löysin kirjaston vapaahyllystä yhden ennestään lukemattoman Joenpellon romaanin. Tällä kertaa mietin miten monissa Joenpellon romaaneissa toistuvat saman tyyppiset asetelmat. On itsenäisiä naishahmoja, tässä tyyppiä edustaa komeasti neiti Letti, hevosiin hurahtaneen ison talon isännän ja hyväsydämisyyteensä sortuvan emännän piiaksi pestautuva nainen. On ylivertaisen kauniita naisia, tässä sellainen on epäonnisessa avioliitossa sinnittelevä apteekkarin rouva, joka keskittyy kiillottamaan omaa julkisuuskuvaansa, hän se on, jossa ei ole ryppyä, ei tahraa. Sillä tavalla Joenpelto on luotettava ja taidokas, että hutaistuja henkilökuvia ei ole, niissä on tarkkanäköistä osuvuutta ja perusteltuja kehityskulkuja, kuten myös perhe- ja yhteisökuvauksissa. Nautinto lukea.

*

Ann-Luise Bertell   Ikuinen kaipuu   suom.Vappu Orlov   Tammi 2022

1971 syntynyt kirjailija ja teatteripersoona on julkaissut kiitetyn Botnia-sukutrilogian, jonka päätösosa tämä on. ”Romaani on niin vahva ja tosi kuin vain hyvä kirjallisuus voi olla. Bertelliä on verrattu Väinö Linnaan.” Alkuperäiset teokset on kirjoitettu suomenruotsiksi.    – En huomannut lainatessani, että kyseessä on historiallisen trilogian viimeinen osa. Ei ollut kuitenkaan mitään vaikeuksia sukeltaa Kanadasta Suomeen palaavan perheen tuntoihin. Koti-ikävän voima on väkevä ja padottujen unelmien väistämätön romahdus perillä on hurja antikliimaksi. Uuden kotimaan ja entisen välinen kulttuuri- ja elintasoero käy raastavalla tavalla selväksi. Teatterimaailmassa työskentelevä kirjailija osaa todella rakentaa juonen, joka tempaa mukaansa niin, ettei lukemista raaskisi keskeyttää. Ihanan hurja tarina!

*

Jem Calder   Palkitsemisjärjestelmä   suom. Aleksi Milonoff   Kosmos 2022

Britannialainen Calder on uuden sukupolven ’kirjoittajalupaus’, jonka esikoisteos rikkoo perinteisen novellin muotoa ja sukeltaa nykysukupolven ajatus- ja suhdemaailmaan.  – En voi sanoa pitäneeni tyylistä palastella novellit pieniksi suupaloiksi, enkä liioin siitä suhdemaisemasta työpaikalla, jota ainut ehjäksi novelliksi kehrääntynyt teoksen osuus kuvaa. On kuitenkin kiinnostavaa, että henkilöt, joita seurataan eri yhteyksissään, ovat läpi teoksen samoja, näin syntyy eräänlainen jatkumo. Kyyninen ja karu tunnemaailma ei kutsu kaltaistani lukijaa tunnetasolla mukaan, mutta avaa sellaisena tarkkaan havainnoituja näköaloja nykytodellisuuteen.   

*

Merete Mazzarella   Luottamisen taito   suom. Raija Rintamäki   Tammi 2024

Luottamisen taito – Rakkaudesta ja muista tunteista tarkastelee mm. romanttista viihdekirjallisuutta ja self help -kirjoja genrenä. Kirjassa pohditaan myös parisuhteen ja rakkauden olemusta haavoittuvuuden ja luottamuksen näkökulmasta.  – Tulin laskeneeksi, että Luottamisen taito on 18. Mazzarella hyllyssäni, johon mielikirjoittajiani olen koonnut ihan vain siksi, että minusta on ihanaa voida lukea ajatuksia herättäviä kirjoja kynä kädessä. Alleviivauksille ja erilaisille huomiomerkeille kun ei kirjastonkirja ole oikea paikka. Tämä tuore opus sai minut ajattelemaan joutuneeni kirjallisuusprofessorin luennolle tällä kertaa, niin paljon vilisee tekstissä kirjailijanimiä ja heiltä poimittuja lainauksia aiheesta. Onneksi MM viehättävään tapaansa kommentoi väitteitä vapaasti omin kokemuksin ja mielipitein varsinkin viimeisessä osiossa, jossa rakkauteen oleellisesti kuuluvaa luottamusta tarkastellaan.

*

Helena Anhava   Toimita talosi   Otava 2006

Omasta hyllystä poimittu ja toistamiseen luettu runoilija Helena Anhavan teos ”Muistijälkiä” elämänsä varrelta. Hänet olen kokenut ’sielunsiskoihmisenä’, sen myötä hänen runoteoksiaan on hyllyssäni ja – kuten kaikissa itse hankituissa teoksissa – sivuilla on alleviivauksia ja merkintöjä. Anhavan tapa nähdä ja kokea maailmaa, tietynlainen herkkyys, on sillä tavoin omani kaltainen, että sielunsiskoksi uskallan sanoa, vaikka emme ole koskaan kohdanneet.   – Nämä muistijäljet rikastuttavat lukijaa myös lukuisilla kirjallisiin kulttuuripersooniin liittyvillä anekdooteilla ja kirjailijan omakohtaisilla havainnoilla ja kokemuksilla kohtaamisista.

*

Salman Rushdie   Veitsi   suom. Maria Lyytinen   WSOY 2024

Rushdie on Intiassa syntynyt ja Englannissa asunut, nykyään yhdysvaltalainen kirjailija, Booker-palkittu, brittikuningattaren aateloima ja muslimien fatwalla merkitty mies. Veitsi kertoo 2022 tapahtuneesta, kirjailijaa kuulemaan tulleen yleisön todistamasta välikohtauksesta, jossa fatwa oli hiuskarvan varassa toteutua.  – Kirjailija on varsin tietoinen itsestään, julkisuusarvostaan ja merkityksestään kirjallisen eliitin sananvapauden esitaistelijana. Silti ajatuksia herättävä kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

*

Elina Airio   Metsässä juoksee nainen   Gummerus 2022

Wikipedia kertoo Airiosta: 1991 Nokialla syntynyt sosionomi, joka on julkaissut kaksi romaania. Tämä on niistä ensimmäinen, jota kustantaja luonnehtii ”sosiaalialan dystopiaksi”. – Tarina kertoo mielenterveydeltään horjuvasta pikkulasten äidistä, josta päiväkoti on tehnyt huoli-ilmoituksen. Sosiaalityöntekijä osoittautuu yksilöksi, jolla on taipumus valua liian pitkälle asiakkaansa ongelmiin. Lukija ei väliin tiedä kumman henkilön ajatusvirtaa sanoitetaan, kokonaisuus hajoaa, kun viimeistely puuttuu. Siinä myös näkyy esikoisteoksen kirjoittajan kokemattomuus, ettei ahdistavaan tarinaan löydy mitään ratkaisua, joka antaisi toivoa. Lukukokemus jättää ikävän jälkimaun.

*

Laura Malmivaara   Iltatähti   Otava 2024

Malmivaara on näyttelijäntöiden ohella ryhtynyt kirjailijaksi. Tämä hänen toinen romaaninsa on minämuodossa kirjoitettu kertomus kirjailijan päivästä vauvan sekä esikoistyttären kanssa kirjailijatapaamisessa, jossa päähenkilö pitää pyydetyn puheenvuoron.  – Luettuani Malmivaaran omakohtaisen esikoisteoksen Vaiti, heräsi mielenkiinto lupaavan kirjoittajan kehityksestä. Kerronta on helpon oloista ja sujuvaa, tilannekuvaukset eläviä. Romaani ottaa lukijan heti mukaan eikä päästä hyppysistään, mutta myös aiemmasta jäänyt hienoisen narsismin mielikuva vahvistui – tunne, että äitiyden ohella tälle naiselle parisuhteessa on tärkeintä saada pitää oma vapautensa, tulla ja mennä omin ehdoin. Omien ajatusten ja tunteiden erittelyähän kirja eniten tarjoaa. Ei se pinnallinen ole, mutta jotenkin heppoinen anniltaan.

*

Raija Siekkinen   novellit   Otava 20007

Kotkalainen kirjailija Raija-Liisa Hellsten-Laine (1953-2004), kirjailijanimeltään Raija Siekkinen sai Kirjallisuuden valtion palkinnon kahdesti (1982 ja 1993), Runeberg-palkinnon1994 ja Eino Leinon palkinnon 1998. Häneltä julkaistiin kolme pienoisromaania, novelleja ja lastenkirjoja.  – Postuumisti julkaistu novellikokoelma sisältää kootut novellit. Siekkisen tyyli on kertova ja kuvaileva, hänen mestarillisuutensa näkyy siinä, miten tarkkanäköisesti hän kuvaa henkilöidensä ajatuksia, havaintoja ja tunnetiloja. Novelleissa tapahtuu varsin vähän, isoistakin tapahtumista kerrotaan minimalistiseen tyyliin. Tämä tyyli tekee toisaalta kokoelmasta raskaslukuisen. Oma tämänhetkinen lukukokemukseni oli kuin suossa olisi tarponut yhtä ja samaa upottavaa tunnemaisemaa. Jaksoin teoksen puoliväliin. Ehkä pienemmissä erissä julkaistut novellikokoelmat eri vuosilta olisi jaksanut paremmin.

***  

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.