*Helena Juntunen ja Petri Tamminen Joskus liikaa, aina liian vähän Otava 2024
Oopperalaulaja Helena Juntunen on kommentoinut uransa ja elämänsä vaiheita ja kokemuksia siekailematta, suorasukaiseen tyyliin. Kirjailija Petri Tamminen on tunnetulla taidollaan koostanut kommenteista henkilökuvan. – Suuri yleisö tuskin tuntee näyttämön takaista reaalitodellisuutta, vaikka nauttiikin korkeakulttuurisesta taiteesta ja ihailee superlahjakkuuksia työssään maailman estradeilla. Tämän verhotun maailman avaaminen oman maineen ja henkilökuvan riskillä on ennen kokemattoman rohkeaa – ja terveellistä sekä yleisölle että ehkä myös terapeuttista taiteilijalle itselleen. Lukija vaikuttuu ja kiittää.

*Katja Kaukonen Pitkä ikävä WSOY 2024
Porilaisen kirjailijan, s. 1968, kyseinen romaani on hänen viidentensä, lisäksi julkaisuissa on yksi novellikokoelma. Pitkä ikävä on sukupolvitarina, jossa nykyajassa tapahtuvan saarimatkan kuvaus vertautuu päähenkilöiden sukuhistorioihin ja parisuhde menneisiin ihmissuhteisiin. ”Maaginen romaani kahdesta avioparista kahdella eri vuosisadalla.” – Eri vuosisadoilla tapahtuvien suhteiden kuvaus kulkee vuorovetoisesti rinnakkain, lukija ikään kuin temmataan parin nykytodellisuudesta naisen kuvitelmiin esivanhempiensa kokemuksista samalla saarella. Pariskunnan yhteisen vuorovaikutuksen kuvauksessa paljastuu tunneyhteyden ohuus, jota nainen yrittää tiedostamansa kaipauksen vimmalla haastaa henkiin. Riitaisten keskusteluyritysten toistuvat kuvaukset eivät anna lukijalle toivoa pariskunnan pääsemisestä mihinkään ratkaisuun tai edes elävämmälle tasolle suhteessaan. Sen sijaan kuviteltu esivanhempien elämän kuvaus jää ikään kuin turhaksi malliksi, josta olisi voinut ammentaa voimaa päähenkilöidenkin nykytilanteen ahtauteen.

*Katariina Vuori Parasta ennen Otava 2024
Tarinan päähenkilö on kirjailijan itsensä tapaan viisissäkymmenissä oleva arkeologi, seikka, joka tekee tarinasta monitasoisesti antoisan. – Lukijalla, joka ei tunne kirjailijaa, ei ole väliä onko tarina ja jos on niin missä määrin autofiktiivinen. Tarinan myötä oppii arkeologiasta yhtä ja toista, mitä ei kuunaan muuten olisi ehkä tullut tietämään. Ja sehän on aina kiinnostavaa. Humoristiseen sävyyn kirjoitettu, keski-ikäisen sinkkunaisen ajatus- ja tunnemaailmaa kartoittava opus oli oivallista (keskikesän kunniaksi) kevennettyä lukemistoa, jonka parissa aika kului leppoisasti.

*Eeva Kilpi Tähdet ovat alkaneet näkyä – Muistikirjat WSOY 2019,2021
Kilven myöhäisen iän ennen julkaisematon kooste: Sininen, Punainen ja Valkoinen muistikirja yhteisniteenä. – Niteelle annettu nimi luonnehtii myös ajatelmien painoarvoa sekä kirjailijan yksityisessä elämässä että kirjallisessa tuotannossa. Muistiinpanot ovat aforistisia, terävästi nähtyjä ja erityisen luontosuhteen värittämiä fragmentteja kirjailijan elämästä. Halusin tämän kirjan omaan hyllyyni, että ajatuksiin voi palata.

*Eeva Joenpelto Vesissä toinen silmä -Tarina taitelija Ossi Juhonkoskesta WSOY 197 Kiinnostava kuvaus elokuvaohjaajasta, joka tekee omasta itsestään ja elämänsä ihmisistä elokuvia, hankkii niihin rahoituksen, laatii käsikirjoituksen ja valitsee pääosan esittäjät. Miten prosessi syntyy, etenee, takkuaa ja mikä on lopputulos. Minkälainen persoona on kyseessä ja millaisia ihmissuhteita hänellä on – tästä kaikesta lukija saa hyvän kuvan. Joenpellolla on aihepiiri ja sen kuvaaminen hallussa.

*Eeva Joenpelto Eteisiin ja kynnyksille WSOY 1980 Tarina kiinteistöjä ja metsää omistavien kahden vanhan suvun päämiehen, Julinin ja Hännisen sekä heidän perheenjäsentensä elämästä ja keskinäisistä suhteista aikana, jolloin monen liikemiehen afäärit päätyvät pakkohuutokauppoihin ja konkursseihin ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneet ihmiset näkevät nälkää.

*Eeva Joenpelto Elämän rouva, rouva Glad WSOY 1982 Tarina alkaa päähenkilön tilanteesta, jossa hän hallinnoi toiselta aviomieheltä perittyä omaisuutta ja liiketoimintaa kolmannen aviomiehen kuoleman jälkeen. Rouvan tarina rakentuu taaksepäin ja päätyy takaisin lähtötilanteeseen. Mielenkiintoinen juonen kehittely pitää lukijan valppaana. Persoona on myös erikoinen, oman elämänsä käänteiden ja avioliittojensa kautta oppineen naisen kehityskertomus.

*Eeva Joenpelto Avoin, hellä ja katumaton WSOY 1991 Tarina peltiseppämiehestä, joka on kasvanut monenlaisten kohtaloiden läpi omalaatuisekseen selviytyjäksi ja päätynyt vaimon ja tyttären kera vanhan sukukartanon maille torppariksi. Joutessaan hän kehittelee suunnitelman, miten saisi jalkansa kartanon oven väliin ja hyötyisi vuokraisäntänsä varallisuudesta. Kartanoa asuvan perheettömän sisarusparin tietämättä ja tahtomatta suunnitelma ei edisty, mutta omalaatuinen lapsi onnistuu siinä, missä isä ei. – Teoksen ansio on väkevä henkilökuvaus, ja siinä Joenpelto on omimmillaan.

Custom Field Suite