Se oli eilen. Oli sovittu, että haemme Esikoisen kotoaan, joka on sopivasti matkan varrella. Istumme hyvissä ajoin hänen pihallaan autossa ja odotamme. Hän porhaltaa pyörällä paikalle mailakotelo selässään. Kohta hän istuu jo soittimineen takapenkillä tukka kosteana, tummassa puvussa ja paidassa.
*
Kappeli on uudehko, valoisa, kaunis. Tädin yksinkertainen, vaaleanharmaalla pellavalla päällystetty arkku on valmiina alttarin edessä kukkineen. Päätyyn on asetettu veteraaniliiton havuseppele sinivalkoisin nauhoin. Käyn vielä sytyttämässä kynttilän kappelin Kristus Vapahtaja -ikonille. Toinen vei edellispäivänä pienen Kristus-ikonin tätinsä arkkuun sairaalan kappelissa.

Esikoinen soittaa pehmeästi ja hiljaa vanhaa sävelmää ”Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi, siell’ uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi.” Sitä kuulimme Tädin laulavan kotona, myös itsekseen. Pastori toimittaa siunauksen, johon kuuluu raamatun tekstejä, uskontunnustus ja Isä meidän rukous. Pieni saattojoukkomme yhtyy kanttorin mukana virteen: ”Siell’ kaunis kannel soi, he veisaa virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene…”Arkulle piirtyy risti saatesanoin ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus vapahtajamme on sinut viimeisenä päivänä herättävä.” Puhdas hiekka kimaltaa himmeästi alttarin paratiisi-ikkunan valossa.

Sello ja urut kietovat väsyneen matkaajan toivomaansa lepoon Ave Marian sävelin. Kokoonnumme vielä arkun ääreen yhdessä, Toinen, hänen ainoa serkkunsa ja molemmat poikamme. Hiljaisuus täyttyy kiitollisuudesta, nousee kevyesti lentoon kuin alttarin lasimaalauksen lintu.
*
Muistoaterialla tuoksuvat Tädin kuvan vieressä ruusut, valkoiset ja punainen. Ruoka maistuu, muistelemme tähdenvälejä Tädin vaiheista. Pojilla on oma hauska muistonsa. ”Täti pelasi meidän kanssa aina Mökkiä, kun siihen tarvittiin vain kynä ja paperia.” Muistan sen – ja poikien pienet innokkaat kasvot. Pojat hankkiutuvat siitä töihinsä tahoilleen – ja me jäämme puhelemaan vielä hetkeksi kolmisin kaikesta. On hyvä ja lämmin, ehkä myös vähän hellä olo. Tädin kuva hymyilee.