Helsingin Sanomat on meille perheenä ollut iät ja ajat The Lehti. Jakelija sen on aina varhaisena aamuhetkenä toimittanut postilaatikkoomme niin, että Toinen meistä on saanut sen heti heräiltyään painomusteelta tuoksuvana hyppysiinsä. Tietysti meille tulee muutama muukin lehti, mutta ne liittyvät kulttuurilajiin tai asiantuntijuuteen alalta, joka meille on ollut tärkeä ja läheinen läpi elämän.
Mihin me oikeastaan tarvitsemme tätä pöhötautista lauantaihesaria, jossa ei ole yhtään kumpaakaan kiinnostavaa asiajuttua A-osan lisäksi? Sen sijaan puolen sivun kokoisia naamoja tai ruokalautasen kuvia kyllä riittää. Sivujen yläreunassa lukee kulttuuri, mutta kun tarjolla on vaikka minkä sortin sillisalaattia, harvoin on mitään meille. Aiheet ehkä kiinnostavat nuorempaa väkeä, mutta siitä asti kun tämä muutos paisutti lehden, olemme alkaneet tuumia mistä kaikesta maksamme turhaan 600 e vuodessa. Toiselle meistä ehkä riittäisi uutispainotteinen digilehti, mutta en minä halua tuijotella koko ajan eri kokoisia ruutuja. Haluan pitää hyppysissäni oikeaa sanomalehteä.
Post scriptum 3.3.2024 Sunnuntaihesari paljasti minut turhasta nillittäjäksi. Oivaltavia juttuja fiksuilta ja asiaan paneutuneilta toimittajilta yksi toisensa perään (Anna-Sofia Berner, Tulevaisuuden koulu; Miia Vatka, Ihan tavallinen messu; Eleonoora Riihinen, Talouspolitiikasta). Erityiskiitos Janne Saarikivelle esseestä Superjohtajat!
No kyllä teidän sitten vielä kannattaa lehti tilata. Tunnen useampia , jotka ovat todenneet lukeneensa jo pitkään vain kuolinilmoitukset. Ovat sitten lopettaneet tilauksen. Tuttujen kuolemat kuulee muutenkin.
Kommentin jätti Annikki · maanantaina 4. maaliskuuta @ 17:49
Luen minäkin ne kuolleiden nimet kursoorisesti, harvoin siellä omia tuttuja on, mutta juuri kaksi viikkoa sitten oli – ja minulle oli tosi tärkeää saada tietää nuoruusaikaisen ystävän poismenosta. Uutiset ja niiden taustat ovat tärkeintä, myös osa kulttuuriuutisista.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 5. maaliskuuta @ 21:40
Kyllähän tämän päivän Hesarissa on paljon sellaisia juttuja, joita esim. 70-luvulla oli vain Hymyssä, siis näitä ihmisten kummallisia seksi- ja elintapoja. Alkaa tuntua, että olen saanut niitä tarpeeksi enkä halua maksaa niiden lukemisesta. Kuitenkin varsinainen uutisaineisto on edelleen laadukasta, joten siitä syystä vielä annan tilatun lehden tulla. Katsotaan.
Kommentin jätti Raili · tiistaina 5. maaliskuuta @ 15:42
Samoin ajattelen, että hesarilla on kuitenkin todella korkeatasoinen ja hyvin resurssoitu uutistoimitus.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 5. maaliskuuta @ 21:42
Hesaria olemme minä ja puoliso lukeneet aina. Tuttu kertoi, että ovat olleet viikon jo ilman. Ärsyyntyivät osaan sisältöä ja hintaan. Oho, en ollut huomannutkaan, sehän on aika paljon. Liikaa sellaista sisältöä, joka ei kiinnosta ja viikonloppuna on muutakin kun vain lehdenlukua. Hyviä esseitä, viihdettä, pörssikursseja, urheilua, TV-ohjelmat löytyy muualtakin.
Nettilehteä ei niin monta sivua jaksaisi lukea. Mökkilehden kanssa kävi niin, että tulee vasta seuraavan päivän postin mukana iltapäivällä, ei ole sivuja montaa, niin sen lukee netistä helposti.
Kommentin jätti tuulamummo · keskiviikkona 6. maaliskuuta @ 12:56
Niin on, että kannattaa, jos on edes kaksi lukijaa. Me viemme lehden vielä naapurilesken laatikkoon aina luettuamme. Jos yksin olisin, en kyllä enää tilaisi. Senkin olen huomannut, että viikon tv-ohjelmaliite on ihan turha, kahdessakin lehdessä, suoraan paperikeräykseen menevät.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 7. maaliskuuta @ 10:13