En ole jaksanut enää katsoa julkkiskisoja, joita riittää joka lähtöön syyspimeillä joulua ja kevätpuolella kesää odotellessa. Vaan pitipäs langeta tähän loveen, koska innokkaimmat pressatarjokkaat oli haalittu sinne. Yritin ensin ymmärtää, mihin tämän ohjelman mainostettu suosio perustuu. Juontaja? hmmtökstöks… Muusikot, ne tv-vakiot? Brändi: ajankulua sohvaperunoille??

Siellä ne taas olivat, galluppien kärkimiehet, Alex, Olli, Mika, Jussi ja Pekka, joita juontaja muitta mutkitta sinutteli, kunnes muisti, että sinunkaupat piti olla tekevinään ensin. Biisivihjeet olivat täyttä hepreaa henkilöhistorioista tietämättömälle. Esitykset sitten ravattiin satunnaisessa järjestyksessä ja arvaukset menivät kuulemma iloisesti ja syvälle metsään.

Valintoihin liittyvistä tarinoista voi päätellä mitä halusi, mutta eniten paljasti tapa, millä kukin oli tilanteessa läsnä. Kuka oli rennoin, kuka kokovartalokipsissä, ken ei löytänyt ajanvieteohjelmassa itseään, ken haki teinimäisesti kaveria joukosta ja löysikin. Ja olihan jälleen paikalla myös Pekka, jolla oli ylivertaisesti eniten kokemusta pressaskaboista.

Näistä kun valitsee, ei kannata hakea erehtymätöntä ja täydellistä – kannattaa kysyä kehen luottaisi pahassa paikassa. Kuka on osoittanut pätevyyttä ja kykyä kantaa vastuuta sekä tähänastisissa tehtävissään että ihmissuhteissaan? Kenen historiassa ei ole eettisesti arveluttavia manöövereja? Kuka ei kaveeraa kaikkien kanssa, mutta tulee kaikkien kanssa toimeen? Ja: onko sisua?

Ps. Tuntui ihan mukavalta kun ohjelman lopuksi soittivat yhden minunkin elämäni biiseistä (niitä on kyllä monta) ja esittäjähän oli tietysti itse ikoninen Arja Saijonmaa.