Kun seurasin seitsemän viikon jahkausta hallituksen synnytystalkoissa, arvelin lopputulemasta, että kauankohan tuo pihtisynnytetty sopuparka säilyy. Onnistuivat yllättämään silti. Toinen meistä, joka seuraa somea tietyin vakavasti otettavin osin, totesi tänään, että kas, media on terästäytynyt hoitamaan tiedonjakamisen, asioiden taustoituksen ja henkilökriittisen tutkailun tehtäväänsä! Ja tulosta syntyy oitis. Pääministerin hyväuskoinen lullukointi johtajuudessa ja epäonnistunutta ministerivalintaansa ärhäkkäästi puolustaneen persukellokkaan lommon saanut uskottavuus eivät herätä luottamusta. Kuka näiden puheita vielä uskoo?
Kyllä jäi huono sivumaku näistä hallitusneuvotteluista, tuntui siltä, että pääministeri halusi ehdottomasti jatkaa kuinka pitkälle tahansa. Tietysti pakkokin, ennen vanhaan oli ensin hallitustunnustelija, joka ei aina ollut pääministeriehdokas.
Seurasin mielenkiinnolla ns. Kultarantakeskusteluja, missä viisaat ja sivistyneet ihmiset esiintyivät. Ei ollut mitään pöyhistelyä tai päälle puhumista. Ero oli suuri verrattuna hallitusneuvotteluihin.
Aikaisemmin oli vaalit jo talvella niin hallitus saatiin vapuksi kasaan. Ministeriöt pääsivät ajoissa lainvalmistelutöihin, eikä virkamiesten lomat häirinneet.
Tulevaisuus ei hyvältä näytä, kun jo täytyy ministeri vaihtaa.
Kommentin jätti tuulamummo · maanantaina 3. heinäkuuta @ 22:50
Niin vaikeaa kuin olikin, totta kai toivottiin, että jospa se siitä. Eihän koalitiohallitusten taival koskaan mitään auvoista ole ollut. Mutta ettei päästä edes alkuun, kun jo julmistellaan hallituksen kaatamisella ja syytellään toinen toistaan. Huhhuh. Aikuiset ihmiset!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 4. heinäkuuta @ 18:20