Olipa kerran vanha rouva, joka muutti tuonnempaa tännemmäs, naapurikuntaan A, koska jäi leskeksi ja lähin omainen asuu näillä main. Leskirouva muistaa erään ystävän ja kutsuu käymään. Kun ystävä palaa asiaan sopiakseen ajankohdasta, käy ilmi, että Leskirouva onkin kunnan B terveyskeskuksen vuodeosastolla akuutin terveyspulman vuoksi. Luvataan sopia uutta aikaa, kun hän palaa kotiin. Ystävän soittoon viikkoa myöhemmin ei vastaa kukaan. Tekstiviestiin tulee myöhemmin vastaus, jossa Leskirouva kertoo joutuneensa tällä kertaa ensin kunnan A terveyskeskukseen, josta ei löydy vapaata vuodeosastopaikkaa. Sieltä hänet on siirretty kunnan D terveyskeskuksen vuodeosastolle ja sieltä tutkimusten vuoksi taas lähisairaalaan kaupungissa C. Jotain hänen hyvinvoinnissaan ei ole siis kohdallaan.

Ystävä ottaa yhteyttä Leskirouvan lähiomaiseen, joka kertoo etsivänsä puhelimitse äitiä milloin mistäkin hyvinvointialueen terveyskeskuksesta, joista yleensä vastaa joku kiireinen hoitohenkilö, joka ei tiedä tai ei juuri nyt ehdi selvittää onko täällä potilaana Leskirouva Sejase. Yleensä hoitoyksiköstä kukaan ei ehdi tai muista ilmoittaa myöskään lähimmälle omaiselle, että Leskirouva Sejase on nyt täällä ja joutuu jäämään osastolle (tietohan löytyisi potilaan tiedostoista.) Leskirouva itse on olosuhteisiin nähden yllättävän positiivisella mielellä terveyskeskus-, vuodeosasto- ja sairaalamatkailustaan, koska kyyti järjestyy aina talon puolesta ja joku aina osaa kertoa hänelle mihin nyt mennään ja missä milloinkin ollaan.

…Voi elämän kevät… tätä nykyisen hyvinvointi-Suomen vanhusten hoitomatkailua.