Kansalaisille on taas luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. On hehkutettu lapsiperheiden, nuorten ja ikäihmisten, yrittäjien, keskiluokkaisten työssäkävijöiden ja toimeentulovaikeuksissa kamppailevien vähäväkisten puolesta. On luvattu uljaasti ja ääni väristen pitää hyvinvointivaltio voimissaan, panostaa koulutukseen, nuorten mielenterveyden tukemiseen ja kansalaisten sotepalveluihin. Jokaisella ääneen päässeellä ja puheenvuoron saaneella on loistava resepti resurssien kohdentamisesta, valtion talouden kuntoon tai vielä parempaan kuntoon saattamisesta. Sotemylly on häthätää pyörähtänyt käyntiin uusissa kehyksissään, kun oppositiopuolueet ovat saaneet oivan tilaisuuden tuomita uudistuksen täysin epäonnistuneeksi tai vähintään surkean byrokraattiseksi.  

Elämää nähnyt, lukemattomien vaalien lukemattomat lupaukset kuunnellut ja vaalikausien tulokset nahoissaan kokenut äänestäjä huokaa syvään. Ovatko ongelmat ratkenneet? Huihai, vaalilupaukset ovat unohtuneet vikkelästi, kun on päästy vallan kahvaan kiinni. Opposition syntipukki on aina hallitus, joka ei ole saanut mitään aikaan – tai kun on saanut, onhan sekin myönnettävä – niin on vähintään tehnyt suuria virheitä. Poliittisten intohimojen äärimmilleen kiihdyttäminen vaalien alla on hupaista teatteria kyyniselle kansalle. ’Äänestä! Äänestä! Valitse meidät! Me olemme sinun puolellasi!’

On hyvä, että Ylellä on riittänyt viitseliäisyyttä vaalipuheiden faktojen tarkistukseen. Ihan mitä tahansa ei sentään voi väittää kirkkain silmin. Joka ikisen puolueen väittämistä löytyy pahantahtoisia tulkintoja, vääriä lukuja, liioittelua ja omaan pussiin puhumista – ja sammakoita. Viimeksi loikkasi erään emännän suusta kaikkia kulttuuri-ihmisiä pöyristyttävä heitto, että kulttuuri on elitististä luksusta, jonka tukeminen valtion varoin pitää lopettaa. Persujen muhkea vaalisammakkosaalis kertoo puolueensa tasosta kaiken.

Muistetaanpa poliittisten intohimojen pyörteessä vaalien jälkeistä elämääkin. Miten se olikaan: koirat haukkuvat, karavaani kulkee.