Neljäs portti -blogin Annikki huokaili taannoin kirjoittavansa blogia ’ilmaan’ – ilmeisesti tarkoittaen kommenttien vähyyttä ja sitä myöten keskustelun puutetta ja vertaili blogin ja facebook-postaustensa saamaa feedbackia. Facebookiin liittyneet ehkä ovatkin tykkäyksistä elävää kirjoittajalaatua, vai ovatko? En itse ole yleisten somealustojen tarjonnassa mukana, en siis oikeasti tiedä.
Lienee ehkä niin, että yksittäiset eri blogialustoita hyödyntävät kirjoittajat (kuten kolmashuone.fi) WordPress.org alustalla, ovat väistyvä ilmiö. Blogeja kirjoittavat nähdäkseni ne, jotka eivät kaipaa vihapostia, eivät ole riippuvaisia tykkäyksistä, eivätkä pyri trendikkäiksi influencereiksi. Niitä lukevat ihmiset, jotka tuntevat kirjoittajan henkilökohtaisesti ja ovat olleet alkuvaiheista asti mukana tai osuneet lukijoiksi ja tykkäävät tyylistä. Luen itse esim. juuri Neljäs portti -blogia, jonka tunnelmasta ja kirjoittajan ajatuksista pidän sekä muutamaa muuta mielipidekirjoittajaa.
Kiitän jokaista Kolmashuone.fi blogin lukijaa ja kommentoijaa. Nettipäiväkirjaa pitkään kirjoittaneena uskon, että jokin meitä ja lukijoita yhdistää, vaikkei ilma ole sakeanaan kommentteja. Kertokaa toki joskus, miksi yhä luette, mistä ehkä piditte tai mistä olitte eri mieltä – niin jaksamme kirjoittaa.
Onhan toki suosittuja, listoilla korkealla olevia blogeja, joiden kirjoittajat ansaitsevat hyvää palkkaa mainostuksen ansiosta. Sitten on meitä pienen piirin kirjoittelijoita, jotka eivät ole millekään blogilistoille ilmoittautuneetkaan. Olen lukenut Kolmatta huonetta kai 16 vuotta. Se on mielestäni laadukasta kirjallisuutta, syvällistä ja monimuotoista pohdintaa vuosien kulun muutoksissa. Kiitos matkakumppanuudesta! Tällaiseen lajiin ei istu sellainen kommentointi, kuin erään blogin valokuvattujen pääsiäiskorttien saamat 25 ihastelua: Ihania, hienoja.
Kommentin jätti Annikki · keskiviikkona 22. helmikuuta @ 21:11
Kiitos sinullekin, Annikki. Olet siis kirjoittanut pitkään jo sinäkin. Mietin tässä, että ensimmäisen blogini aloitin viimeisenä työvuotena ennen eläkkeelle jäämistä. Ja tänä keväänä tulee 17 eläkevuotta täyteen. Kovasti on elämänpiiri supistunut tänä aikana, terveyssyistä ensin, sitten koronavuosien vuoksi. Matkailu on jäänyt kokonaan, konsertit, teatteri, leffakerho. Tilalle on tullut pursuavaa elämäniloa lastenlasten myötä. Omien vanhusten saatteluvaihe on eletty – vain Toisen kummitäti vielä käy hiljaista polkuaan. Ehkä tämä kirjoittelu on myös jonkinlaista hiljaista keskustelua kanssakulkijoiden kanssa – ajatustenvälistä ainakin.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 25. helmikuuta @ 13:25
Miten kauan oletkaan tätä julkaissut? Sen ajan olen seurannut tätä ja yhteinen menneisyytemme Sinapinsiemenen ja Anna-Maija Raittilan seurassa tutustutti meidät 90-luvulla. Ajatusmaailmamme on pitkälti samanlainen ja mielelläni luen ajatuksiasi ja kuulen elämäsi tapahtumista. Kiitos kolmashuone -blogista!
Kommentin jätti Raili · torstaina 23. helmikuuta @ 11:05
Siskonsiskoko siellä? Ihana kuulla, että tämä yhteys vielä on, kun muutit sinne ’juurillesi’ emmekä enää ole nähneet vuosiin. Toivottavasti voit hyvin ja sinulla on siellä suvun turvaverkkoa tukena.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 25. helmikuuta @ 13:29
Kolmashuone-blogi on asioita ja pohdintoja laidasta laitaan, tässä ajassa ja lukijalle mielestäni välittyy kirjoittajan sen hetkinen tunnetila kirjoittamastaan aiheesta. Kiitos.
Kommentin jätti pirkko · perjantaina 24. helmikuuta @ 19:58
Mukava, että näinkin voimme pitää pitkäaikaista ystävyyttä elävänä. Muistaakseni meillä on kevättreffitkin jo sovittu ja muuan Lampi on kohteena.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 25. helmikuuta @ 13:34